Hyppää sisältöön

Melu

Riittävän voimakas tai ominaispiirteiltään huomiota herättävä ääni ja värähtely koetaan meluna ja tärinänä. Melua voi syntyä useista eri lähteistä, kuten liikenteestä, teollisuudesta, työmaista ja ulkoilmatapahtumista. Asunnoissa meluhaittaa voi aiheuttaa talotekniset laitteet, puutteelliset asennukset, rakenteiden ja rakennusosien riittämätön ääneneristävyys, sekä piittaamattomuus talon järjestyssäännöistä.

Meluhaitat ilmenevät useimmiten unihäiriöinä, sekä lepoon, keskittymiseen ja oppimiseen liittyvänä vaikeutumisena. Melu vähentää ja heikentää elinympäristön viihtyisyyttä ja laatua erityisesti asumiseen käytettävillä alueilla, sekä loma- ja virkistysalueilla. Melu vaikuttaa myös eläimiin, kuten lintujen lajikäyttäytymiseen ja muuhun luontoon maankäyttöä rajoittamalla.

rakennusmelua

Ari Andersin, YHA-kuvapankki

Melulle altistuminen

Suomessa asuu lähes miljoona ihmistä melualueilla, joilla päiväajan keskiäänitaso kello 7.00–22.00 ylittää 55 desibeliä. Tämä kuvaa meluhaitan yleistä laajuutta ja vakavuutta. Melu on tekijä, joka aiheuttaa kustannuksia ja vähentää taloudellisia arvoja.

Valtioneuvoston vuonna 2006 meluntorjunnasta antaman periaatepäätöksen mukaan ympäristön melutasot ja melulle altistuminen on saatava merkittävästi alenemaan.

Meluongelmien torjuminen

Melun aiheuttamia haittoja pyritään hallitsemaan melupäästöön, äänen etenemiseen sekä melutasoon ja -altistukseen kohdistuvilla vaatimuksilla ja toimenpiteillä. Kaavoitus on tehokas keino ennaltaehkäistä meluongelmien syntymistä ja myös ratkaista niitä.

Meluntorjunnan päämääränä on terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen elinympäristö. Tavoitteena on myös säilyttää mahdollisuus nauttia hiljaisuudesta ja kuunnella luonnon ääniä. Laadukas ääniympäristö edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä elinympäristön toimivuutta ja viihtyisyyttä.

Lisätietoja

Ympäristöneuvos Ari Saarinen, ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 16.9.2013 klo 15.06, päivitetty 17.9.2013 klo 13.33