Hydrologinen kuukausitiedote elokuu 2014

Hellejakso päättyi rankkasateisiin, sateiden vaikutukset vähäisiä vesistöissä

Pintaveden lämpötila elokuussa 2014

Elokuu oli sää- ja vesitilanteeltaan kaksijakoinen. Keskilämpötilaltaan kuukausi oli harvinaisen lämmin ja alkukuukausi jopa poikkeuksellisen lämmin. Helteinen säätyyppi vaihtui elokuun toisella viikolla voimakkaisiin sateisiin, jotka jatkuivat kuukauden loppuun saakka. Taajamissa kovat sadekuurot aiheuttivat paikoin tulvia. Yleisesti maankosteuden vajaus oli pitkän hellejakson jälkeen kuitenkin niin suuri, etteivät sateet näkyneet aluksi juurikaan vesistöissä ennen kuukauden loppua. Helteisen sään myötä myös pohjaveden pinnat olivat yleisesti keskimääräistä alempana, mutta sateisilla alueilla pinnat nousivat loppukuusta. Järvivedet olivat kuukauden alkupuoliskolla harvinaisen lämpimiä mutta jäähtyivät loppukuuta kohden lähelle ajankohdan keskiarvoja.

Sadanta

Elokuun sateet olivat luonteeltaan kuuroluonteisia, ja paikalliset vaihtelut sadesummissa olivat suuria. Yleisesti maan eteläosassa satoi 80–150 mm. Lounais-Suomessa satoi paikoin kuitenkin jopa 200 mm, mikä oli yli kaksinkertainen määrä keskimääräiseen elokuun sadesummaan verrattuna. Muualla maassa sadetta kertyi pääosin 50–100 mm. Maan keskivaiheilla elokuun sademäärä oli paikoin hiukan tavanomaista pienempi, pohjoisessa lähellä tavanomaista.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Heinäkuussa alkanut hellejakso jatkui elokuun toiselle viikolle, ja kuun alkupuolella vedenkorkeudet ja virtaamat jatkoivat laskuaan. Sadejakson alettua maaperän vesivarastot alkoivat täyttyä, mutta vesistöjen vedenkorkeuksissa ja virtaamissa ne alkoivat näkyä selvemmin vasta kuukauden loppupuolella. Sateiden myötä virtaamien ja vedenkorkeuksien lasku tasaantui ja paikoin havaittiin jopa selvä sateista johtuva virtaamahuippu. Virtaamat nousivat erityisesti maan lounais- ja länsiosan pienissä vesistöissä. Uskelanjoella rankkasateiden aiheuttama virtaamahuippu oli vuoden siihen mennessä korkein.

Elokuun lopussa järvien vedenkorkeudet vaihtelivat koko maassa keskimääräisen molemmin puolin. Suurista järvistä Pielinen, Kallavesi ja moni Länsi-Suomen järvi olivat tavallista alempana. Keskivirtaamat päävesistöissä olivat pääosin keskimääräisiä tai sitä pienempiä.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi -31 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden -15, Saimaan +14, Keiteleen -18, Päijänteen -7, Säkylän Pyhäjärven -10, Längelmäveden -17, Näsijärven +0, Lappajärven +1, Lammasjärven -21, Oulujärven -10, Lokan -56 ja Inarin pinta -12 cm. Elokuussa vettä virtasi Pielisjoessa 75 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 105, Kymijoessa 81, Karjaanjoessa 102, Kokemäenjoessa 61, Siikajoessa 62, Oulujoessa 56, Iijoessa 82, Kemijoessa 89 ja Tornionjoessa 103 %.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinnankorkeudet olivat kuivan kesän myötä elokuussa yleisesti 20–40 cm ajankohdan keskimääräistä alempana. Sateisilla alueilla pohjaveden pinnat kääntyivät pieneen nousuun loppukuusta.

Pintaveden lämpötila

Elokuun alussa järvien pintaveden lämpötilat olivat ajankohtaan nähden harvinaisen korkeissa lukemissa. Maan etelä- ja keskiosassa mitattiin laajoilla alueilla 22–24 astetta, ja pohjoisessakin yllettiin Käsivarren Lappia lukuun ottamatta 18–20 asteeseen. Saimaan Lauritsalassa saavutettiin havaintopaikan lämpöennätys elokuulle. Varsinainen jäähtyminen alkoi suurimmassa osassa maata elokuun 10. päivän jälkeen. Pintavedet jäähtyivät loppukuun aikana yleisesti 6–9 asteella. Kuukauden päättyessä vesistöjen pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa 14–18 astetta ja Lapissa 10–13 astetta. Lukemat olivat lähellä ajankohdan keskimääräistä.

Haihdunta

Helteisen sään myötä vesistöistä ja maaperästä haihtui runsaasti elokuun alkupuoliskolla. Vesistömallilla lasketut kuukauden haihduntasummat suurista järvistä olivat pääosin maan etelä- ja keskiosassa 100–170 mm ja pohjoisessa alle 100 mm. Maa-alueilta haihtui mallilaskelmien mukaan 40–70 mm.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

Julkaistu 29.12.2014 klo 12.49, päivitetty 29.12.2014 klo 12.46