Hydrologinen kuukausitiedote helmikuu 2011

Järvien ja pohjaveden pinnat alhaalla, jäästä suuri osa kohvaa

Helmikuun alku oli sateinen, ja lumen määrä kasvoi koko maassa. Alkukuun jälkeen pakkaset kiristyivät ja sateet jäivät vähäisiksi. Lunta oli maan etelä- ja keskiosissa selvästi tavallista enemmän mutta Etelä-Lapissa harvinaisen vähän. Vedenpinnat jatkoivat helmikuussa laskuaan, ja Itä-Suomen suurissa järvissä vesi oli edelleen hyvin alhaalla. Myös pohjaveden pinnat olivat koko maassa alhaalla, ja routaa oli vähälumista Etelä-Lappia lukuun ottamatta vähän. Järvien jäät olivat monin paikoin keskimääräistä paksumpia, mutta erityisesti etelässä suuri osa kokonaispaksuudesta oli haurasta kohvajäätä.

Sadanta

Helmikuussa lähes kaikki sateet ajoittuivat kuun alkuun, ja kuukauden 10. päivän jälkeen sateet jäivät erityisesti maan etelä- ja keskiosissa vähäisiksi. Kuukauden sadanta oli koko maassa alle 30 mm eli 60–85 % keskimääräisestä.

Lumi

Helmikuun 10 ensimmäisen päivän aikana lumipeite kasvoi koko maassa selvästi. Eniten lunta tuli Vuoksen vesistöalueella, jossa lumen vesiarvo kasvoi yli 20 mm (eli lumikuorma yli 20 kg/m2). Tämän jälkeen lumimäärät eivät selkeiden pakkassäiden vuoksi juurikaan muuttuneet ennen kuukauden viimeisten päivien lumisateita, jotka sijoittuivat lähinnä Lappiin. Helmikuun lopussa lumen vesiarvo oli valtaosassa Suomea 90–130 mm. Etelärannikolla vesiarvo vaihteli välillä 130–160 mm, ja Savossa, Pohjois-Karjalassa sekä pohjoisimmassa Lapissa lunta oli tätäkin enemmän. Paikoitellen lumen vesiarvo oli Pohjois-Savossa jopa 200 mm. Vähiten lunta oli edelleen Etelä-Lapissa, missä lumen vesiarvo oli vain 70–90 mm. Maan etelä- ja keskiosissa lumimäärä oli selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa suurempi, kun taas suuressa osassa Lappia lunta oli huomattavasti tavallista vähemmän. Rakennusten peruslumikuormat ylittyivät etelä- ja länsirannikolla sekä paikoitellen Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Talviseen tapaan järvien vedenpinnat olivat helmikuussa enimmäkseen laskusuunnassa. Luonnontilaisissa järvissä vedenkorkeuksien muutokset jäivät hyvin pieniksi, mutta useimmissa säännöstellyissä järvissä vedenpinnat laskivat selvästi voimatalouden ja tulvasuojelun tarpeista johtuen. Helmikuun lopussa vedenpinnat olivat maan etelä- ja keskiosissa sekä Etelä-Lapissa monin paikoin pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Erityisen suuria erot keskiarvoihin olivat Vuoksen vesistöalueen suurilla järvillä. Saimaan, Haukiveden ja Pihlajaveden lisäksi myös Oulujärvi oli noin puoli metriä keskimääräistä matalammalla. Myös virtaamat pysyivät helmikuulle tyypillisesti pieninä, ja päävesistöjen virtaamat olivat selvästi ajankohdan keskiarvoja pienempiä.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi -30 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden -10 cm, Saimaan -48 cm, Keiteleen -6 cm, Päijänteen -14 cm, Säkylän pyhäjärven -11 cm, Längelmäveden  -21 cm, Näsijärven +4 cm, Lappajärven +1 cm, Lammasjärven-9 cm, Oulujärven -46 cm, Lokan -122 cm ja Inarin pinta -6 cm.  Helmikuussa vettä virtasi Pielisjoessa 68 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 72 %, Kymijoessa 69 %, Karjaanjoessa69 %, Kokemäenjoessa 68 %, Kalajoessa 62 %, Oulujoessa 82 %, Iijoessa 80 %, Kemijoessa 82 % ja Tornionjoessa 93 %.

Pohjaveden korkeus

Talvinen pohjaveden pintojen lasku jatkui helmikuussa. Suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea pohjaveden pinnankorkeudet vaihtelivat 15–35 cm alle keskimääräisen. Poikkeuksina olivat Hämeen eteläosat sekä paikoitellen Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala, joissa vajaus ajankohdan keskiarvoon oli 30–60 cm:n luokkaa. Pohjois-Suomessa pinnankorkeudet olivat 5–20 cm alle keskiarvon.

Routa

Helmikuussa routaa esiintyi maan etelä- ja keskiosissa 10–30 cm. Etelärannikon runsaslumisella alueella routaa oli 0–10 cm eli 10–20 cm keskimääräistä vähemmän. Länsirannikolla roudan syvyys oli 20–25 cm ajankohdan keskiarvoa pienempi. Keski- ja Itä-Suomen soilla routaa oli 5–20 cm, mikä on 5–10 cm keskimääräistä enemmän. Kyseisillä alueilla lämpöä luovuttavan pohjaveden pinta on ollut alhaalla syksystä alkaen, joten routa on päässyt etenemään tavallista syvemmälle. Kainuussa ja Koillismaalla lunta on metsissä paljon tykkylumena ja vähemmän maan pinnalla, mistä johtuen routaa muodostuu paikoitellen muita alueita syvemmälle. Siitä huolimatta routaa on näillä alueilla 5–10 cm keskiarvoja vähemmän. Vähälumisessa Lapissa routaa oli 40–140 cm, mikä on 20–35 cm enemmän kuin yleensä.

Jäänpaksuus

Vesistöjen jäänpaksuudet kasvoivat helmikuun kovista pakkasista huolimatta lumen eristävyyden takia vain 2–10 cm. Teräsjäätä ei tullut lisää, vaan jäät paksuuntuivat lumisohjon ja veden jäätyessä kohvajääksi. Helmikuun 28. päivän mittausten perusteella jäänpaksuus oli koko maassa 50–70 cm. Maan etelä- ja keskiosissa jäät olivat 5–15 cm ajankohdan pitkän ajan keskiarvoja paksumpia, Pohjois-Suomessa enimmäkseen keskiarvon tuntumassa. Erityisesti maan etelä- ja keskiosissa hauraan kohvan osuus jään kokonaispaksuudesta oli suuri, jopa selvästi yli puolet.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

ISSN-L 0358-6367
ISSN 1799-6899

Julkaistu 5.4.2011 klo 11.16, päivitetty 1.7.2013 klo 12.40