Hydrologinen kuukausitiedote huhtikuu 2011

Lumet sulivat nopeasti ja nostivat rannikkojokien kevättulvat suuriksi

Huhtikuu oli koko maassa vähäsateinen ja lämmin. Lumien sulaminen oli nopeaa ja alkoi erityisesti Pohjois-Suomessa tavallista aikaisemmin. Huhtikuun lopussa lunta oli runsaammin enää Pohjois-Lapissa. Vedenpinnat nousivat sulamisvesien takia nopeasti, ja kevättulvat olivat rannikkoalueilla selvästi tavallista suurempia. Sulamisvedet nostivat maan etelä- ja keskiosien alhaalla olleet vedenpinnat huhtikuun lopussa enimmäkseen lähelle pitkän ajan keskiarvoja, ja myös pohjavesi oli kuukauden loppupuolella Etelä- ja Länsi-Suomessa keskimääräisessä korkeudessa tai jopa sen yläpuolella. Muualla maassa pohjavesi oli pääosin vielä tavallista matalammalla. Routakerros suli maan etelä- ja keskiosista huhtikuussa lähes kokonaan. Jäät lähtivät Etelä- ja Länsi-Suomen järvistä huhtikuun loppupuolella ja heikkenivät jo muuallakin Pohjois-Lappia lukuun ottamatta niin paljon, ettei niiden paksuutta voitu enää mitata.

Sadanta

Huhtikuu oli koko maassa vähäsateinen. Sademäärät jäivät kaikkialla selvästi keskimääräistä pienemmiksi, Länsi-Suomessa jopa alle puoleen keskimääräisestä. Pohjanmaalla, Luoteis-Lapissa ja Kaakkois-Suomessa satoi paikoitellen vain n. 10 mm, eikä kuukauden sadanta ollut sateisimmillakaan alueilla Lounais- ja Itä-Suomessa kuin reilut 30 mm. Lähes kaikki sade tuli huhtikuussa vetenä.

Lumi

Lämmenneet säät alkoivat sulattaa lumia nopeasti heti huhtikuun alussa lähes koko maassa. Vain pohjoisimmassa Lapissa lumen vesiarvo kasvoi vielä hieman. Sielläkin sulaminen käynnistyi kuitenkin jo kuukauden ensimmäisen viikon lopulla. Huhtikuun 20. päivänä Lounais-Suomessa oli jo kokonaan lumettomia alueita, ja kuukauden lopussa kaikki lumet olivat sulaneet Oulu–Ilomantsi-linjan eteläpuolelta sekä suuresta osasta Etelä-Lappia. Muuallakin maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta lunta oli huhtikuun lopussa jäljellä enää pieniä määriä metsissä. Pohjoisimmassa Lapissa lumen vesiarvo oli kuitenkin vielä yli 100 mm. Lumen sulaminen tapahtui erityisesti maan pohjoisosissa keskimääräistä aikaisemmin, ja huhtikuun lumimäärät olivatkin siellä harvinaisen pieniä.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Vedenkorkeudet ja virtaamat kääntyivät Etelä- ja Länsi-Suomessa jyrkkään nousuun heti huhtikuun alkupäivinä säiden lämmettyä. Itä-Suomessa vedenpintojen nousu alkoi hieman myöhemmin ja hitaammin. Jokien tulvahuiput olivat rannikkoalueilla huomattavasti keskimääräistä kevättulvaa suurempia, ja ne koettiin monessa paikassa tavallista aikaisemmin. Jääpadot nostivat vedenpintoja entisestään useassa joessa, mutta suuremmilta tulvavahingoilta kuitenkin vältyttiin. Maan etelä- ja keskiosissa valuma-alueiden latvaosien pienissä järvissä vedenkorkeuden maksimi saavutettiin huhtikuussa ja vedenkorkeudet kääntyivät kuukauden lopussa taas laskuun. Suuremmissa järvissä, joihin vedet kertyvät laajoilta alueilta, vedenpintojen nousu oli hitaampaa ja jatkui vielä huhtikuun lopussa. Lapissa aikaisin sulaneet lumet alkoivat nostaa vedenpintoja tavallista aikaisemmin, mutta pienestä lumimäärästä johtuen vedet eivät nousseet korkealle. Simojoella keskimääräistä pienemmäksi jäänyt tulvahuippu ehdittiin kokea jo huhtikuussa, mutta muualla vedenpinnat nousivat vielä kuun lopussa. Aikaisin alkaneesta kevättulvasta johtuen vedet olivat huhtikuun päättyessä lähes koko Lapissa ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella. Muualla maassa lumen sulamisvedet nostivat vedenpinnat enimmäkseen lähelle huhtikuun lopun keskimääräisiä tasoja.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi +15 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden +17 cm, Saimaan -27 cm, Keiteleen +11 cm, Päijänteen +7 cm, Säkylän Pyhäjärven +14 cm, Längelmäveden -9 cm, Näsijärven +2 cm, Lappajärven +30 cm, Lammasjärven +51 cm, Oulujärven +47 cm, Lokan -113 cm ja Inarin pinta +11 cm. Huhtikuussa vettä virtasi Pielisjoessa 77 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 71 %, Kymijoessa 81 %, Karjaanjoessa 115 %, Kokemäenjoessa 107 %, Kalajoessa 155 %, Oulujoessa 57 %, Iijoessa 158 %, Kemijoessa 156 % ja Tornionjoessa 179 %.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinnat nousivat huhtikuun alkupuolella Etelä- ja Länsi-Suomessa, ja pohjaveden korkeus oli kuun lopussa monin paikoin 0–30 cm yli pitkän ajan keskiarvon. Keski- ja Itä-Suomessa pohjaveden pinnat lähtivät nousuun huhtikuun loppupuolella mutta olivat pääasiallisesti vielä 20–40 cm keskimääräistä matalammalla. Paikoitellen pohjavesi oli jo keskimääräistä korkeammalla johtuen pohjavesimuodostumien eroavaisuuksista. Pohjois-Suomessa pohjaveden pinnat olivat 5–30 cm alle keskimääräisen.

Routa

Etelä- ja Keski-Suomessa routakerros oli sulanut huhtikuun lopussa lähes kokonaan. Yölämpötilojen kehitys ja sateet vaikuttavat sulamisen etenemiseen. Pohjois-Suomen routamaksimi saavutettiin huhtikuun alussa. Routaa oli pohjoisessa huhtikuun lopussa 60–140 cm.

Jäänpaksuus ja pintaveden lämpötila

Järvien jäät alkoivat heikentyä Etelä-Suomessa huhtikuun alkupuolella, maan keskiosassa sekä Oulun läänissä kuukauden puolivälin jälkeen. Jäät lähtivät maan etelä- ja länsiosassa huhtikuun loppupuolella eli keskimääräiseen aikaan. Maan keskiosissa ja suuressa osassa Lappia jäät olivat kuukauden lopussa jo niin heikkoja, ettei jäälle enää voinut mennä. Jäänpaksuuden pystyi mittaamaan enää aivan pohjoisimmasta Lapista, missä jään kokonaispaksuus oli 55–60 cm, Kilpisjärvellä 82 cm. Lukemat olivat 5–20 cm ajankohdan pitkän ajan keskiarvoja pienempiä.

Jäidenlähdön jälkeen etelän pienten järvien pintaveden lämpötilat nousivat lämpimän sään myötä nopeasti. Huhtikuun lopussa pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja länsiosassa 4–8 astetta, Oulankajoella 2 astetta. Lukemat olivat lähellä pitkän ajan keskiarvoa.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

ISSN-L 0358-6367
ISSN 1799-6899

Julkaistu 1.6.2011 klo 16.55, päivitetty 1.7.2013 klo 12.23