Hydrologinen kuukausitiedote lokakuu 2014

Vesitilanteessa suuria alueellisia ja ajallisia vaihteluja

Sadanta lokakuussa 2014

Lokakuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan hyvin vaihteleva, mikä näkyi myös vesitilanteessa. Lokakuun puolivälin jälkeen lumi käväisi valtaosassa maata ja pohjoisessa pieniä järviä jäätyi. Sään lämpenemisen aiheuttama lumien sulaminen ja runsaat vesisateet nostivat virtaamat kuun lopussa suuriksi erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa. Pohjavedet olivat nousussa, mutta edelleen keskiarvoa alempana.

Sadanta

Etelä-Suomessa ja Lapissa satoi lokakuussa vähän, vain 15 ̶ 30 mm, ja sadesumma olikin näillä alueilla alle puolet kuun keskiarvosta. Sen sijaan Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla satoi yli 70 mm, eli paikoin 1,5-kertaisesti keskimääräiseen lokakuuhun nähden.

Lumi

Pohjois-Kainuuseen, Koillismaalle ja Lounais-Lappiin saatiin ohut lumipeite jo ennen lokakuun puoliväliä. Kuun loppupuoliskolla lumi käväisi valtaosassa maata, mutta useita päiviä se pysyi maassa vain Pohjois-Suomessa ja osassa Pohjois-Karjalaa. Kainuussa lumen vesiarvo oli kuukauden viimeisellä viikolla enimmillään lähes 40 mm, mutta kuukauden lopussa lunta oli jäljellä enää pohjoisimmassa Lapissa hyvin pieniä määriä.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Syyssateet saivat monen järven pinnan nousemaan kuukauden loppua kohti erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla sekä Länsi- ja Keski-Suomessa. Eniten vedet nousivat Iijoen vesistöalueen eteläosan luonnontilaisilla järvillä. Etelä-Suomessa ja Lapissa vedenkorkeuden muutokset jäivät pieniksi ja joidenkin järvien pinnat laskivat hieman. Vuoksen vesistön järvet olivat keskimääräistä alempana. Pitkään matalalla olleet Pirkanmaan ja Keski-Suomen järvet nousivat lähemmäs ajankohdan keskiarvoja mutta olivat vieläkin selvästi niiden alapuolella. Muualla maassa järvien pinnat olivat lokakuun lopussa pääosin lähellä keskimääräistä. Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla sateinen lokakuu sai virtaamat kasvuun ja ne olivat loppukuusta paikoin ajankohtaan nähden suuria. Muualla maassa vähävetinen jakso jatkui ja virtaamat pysyivät paikoin selvästikin keskimääräistä alempana. Lokakuun keskivirtaamat olivat suurimmissa vesistöissä pääosin tavallista pienempiä.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi -39 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden -17, Saimaan -10, Keiteleen -24, Päijänteen -18, Säkylän Pyhäjärven -18, Längelmäveden -23, Näsijärven -5, Lappajärven +0, Lammasjärven -20, Oulujärven -13, Lokan -65 ja Inarin pinta -14 cm. Lokakuussa vettä virtasi Pielisjoessa 68 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 103, Kymijoessa 61, Karjaanjoessa 48, Kokemäenjoessa 38, Siikajoessa 79, Oulujoessa 85, Iijoessa 112, Kemijoessa 88 ja Tornionjoessa 79 %.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinnat olivat maan etelä- ja keskiosissa nousussa mutta edelleen 0–30 cm tavanomaista alempana vähäsateisen syksyn vuoksi. Muualla maassa pinnat olivat pääasiassa 5–50 cm alle ajankohdan keskiarvon. Routaa esiintyi paikoitellen maan itä- ja pohjoisosissa 0–5 cm.

Pintaveden lämpötila ja jäätilanne

Vesistöt jäähtyivät lokakuun alkupuolella koko maassa vuodenajalle tyypilliseen tapaan. Kuukauden puolivälin jälkeen sää kylmeni selvästi, jolloin myös vedet viilenivät selvästi. Maan pohjoisosassa pieniä vesistöjä jäätyi tuolloin, ja paikoin etelässäkin rantoja meni riitteeseen. Lokakuun viimeisellä viikolla sää lämpeni jälleen etenkin maan etelä- ja keskiosassa, ja pintaveden lämpötilat kohosivat siellä takaisin ajankohdalle tyypillisiin lukemiin. Lokakuun päättyessä pintaveden lämpötila oli yleisesti maan etelä- ja keskiosassa 3–6 astetta ja maan pohjoisosassa alle 4 astetta. Pohjois-Suomessa pieniä vesistöjä oli kuukauden päättyessä osin jäässä, mutta jäät olivat kuitenkin hyvin heikkoja. Suuret järvet olivat edelleen sulia.

Haihdunta

Haihdunta maa-aluilta oli hyvin vähäistä. Vesistömallilla lasketut kuukauden haihduntasummat suurista järvistä olivat pääosin 30–60 mm.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

Julkaistu 30.1.2015 klo 17.53, päivitetty 30.1.2015 klo 17.49