Hydrologinen kuukausitiedote lokakuu 2011

Vedenpinnat korkealla Lapissa ja maan keskiosassa

Lokakuu oli tavallista lämpimämpi. Maan etelä- ja keskiosassa satoi keskimääräistä vähemmän mutta Lapissa puolestaan sitä runsaammin. Vedenpinnat olivat lokakuussa korkealla maan keskiosassa sekä Lapissa, mutta ne olivat laskeneet jo monin paikoin suurimmista lukemista. Pohjaveden pinnat nousivat syyssateiden myötä. Lämpimän sään takia haihdunta oli vielä runsasta. Pintaveden lämpötilat pysyivät lokakuussa keskimääräistä korkeammissa lukemissa.

Sadanta

Lokakuussa satoi Lapissa runsaasti mutta maan etelä- ja keskiosan keskiarvoa vähemmän. Kuukauden sadanta oli 30–100 mm eli 70–200% keskimääräisestä. Eniten sadetta kertyi Ounasjoen latvoilla. Vähiten satoi maan etelä- ja keskiosan sisämaassa. Ensilumi satoi osassa Lappia 10.–12. lokakuuta, mutta kuukauden päättyessä lunta ei ollut missään päin maata.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Syyssateet nostivat vedenkorkeuksia hyvin korkealle maan keski- ja länsiosassa. Useimmissa järvissä vedenpinta kääntyi kuitenkin laskuun lokakuussa. Silti vedenkorkeudet olivat monin paikoin edelleen ajankohtaan nähden huomattavan korkealla. Maan itäosan suurissa järvissä vedenpinnat olivat lokakuussa enimmäkseen nousussa. Saimaa ja Pielinen olivat yhä tavallista alempana, mutta useat muut järvet, esimerkiksi Kallavesi ja Kyyvesi, olivat lokakuun lopussa selvästi keskimääräistä korkeammalla. Lapissa sateet saivat vedet nousemaan kuukauden alkupuolella korkealle niin joissa kuin järvissäkin, ja Länsi-Lapissa hätyyteltiin paikoitellen lokakuun vedenkorkeus- ja virtaamaennätyksiä. Inarinjärven vedenpinnan nousu tasaantui vasta kuun lopussa, jolloin vesi oli 35 cm keskimääräistä ylempänä. Myös maan etelä- ja lounaisosan jokien vedenpinnat ja virtaamat nousivat sateiden myötä. Järvien vedenkorkeuden muutokset jäivät näillä alueilla kuitenkin enimmäkseen pieniksi, ja kuukauden lopussa vedenpinnat olivat lähellä keskimääräisiä korkeuksia. Päävesistöjen virtaamat vaihtelivat keskimääräisen molemmin puolin; Vuoksessa ja Oulujoessa virtasi vettä tavallista vähemmän mutta Kymi- ja Kokemäenjoessa sekä Kemijoessa runsaasti. Kemijoen virtaama oli lokakuussa ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuri ja jopa tämänvuotista kevättulvahuippua isompi. Tornionjoella ja Ounasjoella kuukauden keskivirtaamat olivat jopa havaintohistorian suurimmat lokakuun arvot.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi -27 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden +23, Saimaan -33, Keiteleen +39, Päijänteen +28, Säkylän Pyhäjärven +4, Längelmäveden -5, Näsijärven -4, Lappajärven +58, Lammasjärven +12, Oulujärven +40, Lokan -99 ja Inarin pinta +37 cm. Lokakuussa vettä virtasi Pielisjoessa 69 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 76, Kymijoessa 141, Karjaanjoessa 161, Kokemäenjoessa 133, Kalajoessa 164, Oulujoessa 89, Iijoessa 152, Kemijoessa 154 ja Tornionjoessa 290 %.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinnat nousivat lokakuussa syyssateiden täydentäessä pohjavesivarantoja. Pinnankorkeudet olivat suuressa osin maata 15–45 cm yli keskimääräisen. Etelärannikolla, Ahvenanmaalla ja itärajalla pohjavedet olivat paikoitellen vielä alle keskiarvojen, mutta pinnat olivat kuitenkin kääntyneet nousuun.

Haihdunta

Lämpimän lokakuun takia haihdunta oli vielä runsasta. Maan etelä- ja keskiosien suurilta järviltä haihtui lokakuussa 40–60 mm ja maa-alueilta noin 10–20 mm.

Pintaveden lämpötila

Pintaveden lämpötilat pysyivät suurimman osan kuukautta ajankohdan keskiarvojen yläpuolella. Lämpötilalukemat laskivat kuukaudessa noin 3–6 asteella. Lokakuun lopussa pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa 5–8 astetta ja pohjoisessa pääosin alle 5 astetta. Vedet olivat monin paikoin pari astetta ajankohdan keskimääräistä lämpimämpiä. Lapin järvissä ei ollut vielä jääpeitettä kuukauden päättyessä.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

ISSN-L 0358-6367
ISSN 1799-6899

Julkaistu 2.12.2011 klo 15.47, päivitetty 1.7.2013 klo 12.14