Hydrologinen kuukausitiedote maaliskuu 2011

Lunta oli vielä reilusti, järvijäiden kokonaispaksuudet eivät juuri muuttuneet

Lumen sulaminen alkoi maaliskuun puolivälin jälkeen Etelä- ja Länsi-Suomessa, mutta kuukauden viimeisellä viikolla lunta satoi jälleen etelässäkin. Maan etelä- ja keskiosissa lunta oli edelleen huomattavasti tavallista enemmän, valtaosassa Lappia taas vähemmän. Kylmien säiden takia vedenpintojen lasku jatkui maaliskuussa, ja virtaamat pysyivät pieninä. Erityisesti Etelä-Suomessa ja Vuoksen vesistöalueella vedenpinnat olivat alhaalla. Myös pohjaveden pinta oli selvästi keskimääräistä alempana lähes koko maassa. Routakerros oli Etelä- ja Keski-Suomessa ajankohtaan nähden ohut, Pohjois-Suomessa paksu. Järvijäiden kokonaispaksuudet eivät maaliskuun aikana juuri muuttuneet, mutta paikoitellen teräsjää oheni jo vähän.

Sadanta

Maaliskuun sadantasumma vaihteli enimmäkseen 30 mm:n molemmin puolin. Pohjois-Lapissa satoi vähemmän, paikoitellen vain n. 10 mm. Kuukauden sademäärä oli lähellä pitkän aikajakson keskiarvoa tai vähän sen alapuolella. Suurimmaksi osaksi sateet tulivat lumena.

Lumi

Lumen vesiarvo (mm) eli lumikuorma (kg/m2) kasvoi vielä maaliskuun alkupuolella koko maassa. Suurinta kasvu oli Etelä-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Kuukauden puolivälin jälkeen lumen sulaminen alkoi Etelä- ja Länsi-Suomessa, mutta lumen vesiarvo ei pienentynyt vielä merkittävästi. Kuukauden viimeisellä viikolla etelässäkin saatiin taas lisää lunta. Maaliskuun lopussa lumen vesiarvo oli suuressa osassa maata 130–180 mm. Lounais-Suomessa, Hämeessä, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Etelä-Lapissa lunta oli vähemmän, vesiarvona mitattuna enimmäkseen 100–130 mm. Itäisimmässä Suomessa lumen vesiarvo oli suurin, paikoitellen yli 200 mm. Maan etelä- ja keskiosissa lunta oli huomattavasti tavallista enemmän, rannikolla paikoitellen jopa kaksinkertaisesti pitkän aikavälin keskiarvoon verrattuna. Valtaosassa Lappia lunta oli sen sijaan harvinaisen vähän.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Kylmien säiden seurauksena vesistöihin ei vielä maaliskuussa tullut sulamisvesiä, ja siksi vedenpintojen lasku jatkui ja virtaamat pysyivät pieninä. Luonnontilaisissa järvissä muutokset vedenkorkeuksissa olivat enimmäkseen pieniä, mutta erityisesti runsaslumisilla alueilla monien säännösteltyjen järvien pintoja laskettiin reilusti, jotta altaissa olisi tilaa lumien alkaessa sulaa. Maan etelä- ja keskiosissa sekä Etelä-Lapissa vedenpinnat olivat maaliskuun lopussa yleisesti ajankohdan keskiarvojen alapuolella. Erot keskiarvoihin olivat suurimpia, jopa puoli metriä, Vuoksen vesistöalueen suurilla järvillä. Muualla maassa vedenkorkeudet olivat lähempänä keskimääräisiä. Päävesistöjen virtaamat olivat erityisesti Etelä- ja Itä-Suomessa keskimääräistä pienempiä.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi -27 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden -8 cm, Saimaan -7 cm, Keiteleen -11 cm, Päijänteen -11 cm, Säkylän Pyhäjärven -48 cm, Längelmäveden  -24 cm, Näsijärven 0 cm, Lappajärven 0 cm, Lammasjärven -10 cm, Oulujärven -6 cm, Lokan -110 cm ja Inarin pinta +4 cm. Maaliskuussa vettä virtasi Pielisjoessa 65 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 71 %, Kymijoessa 66 %, Karjaanjoessa 48 %, Kokemäenjoessa 60 %, Kalajoessa 60 %, Oulujoessa 46 %, Iijoessa 85 %, Kemijoessa 79 % ja Tornionjoessa 90 %.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinta oli maaliskuussa 20–40 cm alle keskimääräisen. Lapissa ero keskimääräiseen oli pienempi, 5–20 cm. Lämpötilojen pysyteltyä edelleen nollan lähettyvillä sulamisvesien vaikutus ei vielä näkynyt pohjavesissä.

Routa

Routaa oli maaliskuun lopussa routaa 0–30 cm eli ajankohtaan nähden 5–20 cm keskimääräistä vähemmän. Itä-Suomessa saavutettiin maaliskuun puolivälissä routamaksimi, siellä routaa esiintyi 10–40 cm, mikä on 0–10 cm enemmän kuin keskimäärin. Pohjois-Suomessa routaa oli maaliskuun lopussa 40–160 cm eli 10–40 cm keskimääräistä enemmän.

Jäänpaksuus

Järvijäiden kokonaispaksuudet eivät maaliskuussa juuri muuttuneet. Etelä- ja Keski-Suomessa teräsjää oheni paikoitellen 2–7 cm. Jäänpaksuudet olivat kuukauden päättyessä lähes koko maassa 50–70 cm.  Maan etelä- ja keskiosissa jäät ovat edelleen 5–10 cm ajankohdan pitkän ajan keskiarvoja paksumpia, Pohjois-Suomessa keskiarvon tuntumassa tai sen alapuolella. Maan etelä- ja keskiosissa kohvajään osuus jään kokonaispaksuudesta oli suuri, jopa selvästi yli puolet. Pohjois-Suomessa kohvajäätä oli noin 5–10 cm.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

ISSN-L 0358-6367
ISSN 1799-6899

Julkaistu 12.5.2011 klo 9.40, päivitetty 1.7.2013 klo 12.22