Hydrologinen kuukausitiedote maaliskuu 2012

Lumen sulaminen nosti vedenpintoja etelässä ja lännessä, Lapissa talvista

Maaliskuu oli leuto. Sadanta oli lähellä keskimääräistä. Lumikuorma oli vaihteleva; kuukauden lopussa Lounais-Suomesta lumet olivat jo lähes sulaneet, mutta Perämeren rannikolla lunta oli runsaasti. Suuressa osassa maata vesistöjen vedenpinnat laskivat, mutta rannikolla ne lähtivät nousuun lumien sulaessa. Pohjavedet olivat keskimääräistä ylempänä ja kääntyivät myös nousuun maan eteläosassa. Jäätä ja routaa oli keskimääräistä vähemmän.

Sadanta

Valtaosassa maata sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta Pohjanmaalla satoi monin paikoin selvästi tavallista vähemmän. Keski-Pohjanmaalla kuukauden sadanta oli alle 20 mm, Etelä- ja Itä-Suomessa paikoin 50 mm. Muualla satoi pääosin 20–40 mm.

Lumen vesiarvo

Maaliskuun alussa lumen vesiarvossa ei tapahtunut suuria muutoksia. Ennen kuukauden puoliväliä lumi alkoi sulaa Länsi- ja Etelä-Suomessa, ja kuun loppupuolella sulaminen pääsi käyntiin myös Keski-Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa lumikuorma kasvoi kuukauden loppuun asti. Kuukauden lopussa lunta oli eniten Lapin lounaisosassa, jossa lumen vesiarvo oli monin paikoin reilusti yli 200 mm. Muualla Pohjois-Suomessa lumen vesiarvo oli enimmäkseen 140–190 mm. Inarin kunnassa lunta oli selvästi vähemmän. Oulu–Kuopio–Savonlinna-linjan läheisyydessä lumen vesiarvo vaihteli välillä 90–120 mm, ja lounaaseen päin mentäessä lumimäärä pieneni lounaisrannikon nollaan asti. Perämeren rannikolla ja Länsi-Lapissa lunta oli keskimääräistä enemmän, kun taas lounaisrannikolla, Inarissa, Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa tavallista vähemmän.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Lumien sulaminen alkoi näkyä maan länsiosan vesistöissä maaliskuun loppupuolella. Järvissä vedenpinnat nousivat vain vähän, mutta rannikkojoissa vedet nousivat nopeasti korkealle ja virtaamat suuriksi. Lounaisrannikolla esimerkiksi Uskelanjoessa ja Aurajoessa vedenpinta kääntyi kuukauden lopussa jo laskuun tulvahuipun jälkeen, kun suurin osa lumista oli sulanut. Muissakin joissa tulvan nousu taittui kuukauden viimeisinä päivinä säiden kylmettyä. Maan itä- ja pohjoisosassa vedenpinnat olivat maaliskuun ajan vielä laskusuunnassa. Luonnontilaisissa järvissä vedenkorkeuden muutos oli hidasta, mutta monissa säännöstellyissä järvissä vedenpinta laski reilusti, kun kevään sulamisvesille tehtiin tilaa. Idässä ja pohjoisessa vedenpinnat ja virtaamat olivat maaliskuun lopussa pääasiassa lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Maan länsiosassa vedenkorkeudet ja virtaamat olivat sen sijaan erityisesti rannikkoalueilla ajankohtaan nähden korkealla, koska kevättulvat alkoivat siellä tavallista aikaisemmin. Useimpien päävesistöjen keskivirtaamat olivat maaliskuussa tavallista suurempia. Erityisesti Kymijoella juoksutukset pidettiin suurina.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi +7 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden +17, Saimaan 0, Keiteleen +21, Päijänteen +34, Säkylän Pyhäjärven +13, Längelmäveden +20, Näsijärven +38, Lappajärven +19, Lammasjärven +3, Oulujärven +43, Lokan -33 ja Inarin pinta +17 cm. Maaliskuussa vettä virtasi Pielisjoessa 93 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 97, Kymijoessa 135, Karjaanjoessa 104, Kokemäenjoessa 114, Kalajoessa 90, Oulujoessa 110, Iijoessa 123, Kemijoessa 114 ja Tornionjoessa 138 %.

Pohjaveden korkeus 

Lähes koko maassa pohjaveden pinnankorkeudet olivat maaliskuun lopussa 5–25 cm yli ajankohdan keskiarvon. Maan eteläosassa pohjaveden pinnat olivat nousussa lumien sulamisen myötä.

Routa

Routaa esiintyi kuukauden lopussa maan etelä- ja itäosassa 0–10 cm, keskiosassa 10–20 cm ja pohjoisosassa 25–80 cm. Talven aikana routaa esiintyi koko maassa keskimääräistä vähemmän ja maan eteläosassa routakerros jäi paikoin muodostumatta paksun lumikerroksen ja märän maaperän vuoksi.

Jäänpaksuus

Järvijäät paksunivat maaliskuun alkupuolella koko maassa, mutta alkoivat sulaa maan etelä- ja länsiosassa maaliskuun loppupuolella. Maan itä- ja pohjoisosassa jäänpaksuudet pysyivät loppukuussa ennallaan tai kasvoivat hieman. Maaliskuun lopussa vesistöjen jäänpaksuudet olivat maan etelä- ja lounaisosassa alle 40 cm, maan keski- ja itäosassa sekä Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla 40–55 cm. Lapissa jäätä oli 50–60 cm, Kilpisjärvellä jopa 85 cm. Jäät olivat suuressa osassa maata selvästi keskimääräistä ohuempia.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

ISSN-L 0358-6367
ISSN 1799-6899

Julkaistu 25.4.2012 klo 10.35, päivitetty 1.7.2013 klo 12.32