Hydrologinen kuukausitiedote syyskuu 2014

Pinta- ja pohjavedet monin paikoin tavanomaista alempana

Sadanta syyskuussa 2014

Syyskuun alku oli kuiva ja ajankohtaan nähden lämmin, kun taas loppupuolella oli paikoin viileää ja sateista. Säätila heijastui vesitilanteeseen. Alkukuusta vedenkorkeudet olivat monin paikoin alhaisia ja virtaamat pieniä, kun taas kuukauden loppupuolella sateet saivat vedenpinnat paikoin nousuun. Pääosin sekä pinta- että pohjavedet olivat kuitenkin koko kuukauden tavallista alempana. Pintavedet jäähtyivät syyskuussa ajankohdalle tyypilliseen tapaan, joskin lukemat olivat miltei koko kuukauden keskiarvoa korkeampia.

Sadanta

Syyskuun alkupuoli oli erittäin vähäsateinen, mutta kuukauden loppupuolella sadetta kertyi etenkin maan itäosassa miltei koko kuukauden edestä. Maan länsiosassa satoi erittäin niukasti. Kuukauden sademäärä vaihteli maan länsiosan alle 20 mm:n ja itäosan yli 70 mm:n välillä. Valtaosassa maata sadetta kertyi selvästi keskiarvoa vähemmän, maan länsiosassa vain kolmasosa tavanomaisesta. Maan pohjois- ja itäosassa satoi paikoitellen lunta kuukauden loppupuolella. Se suli kuitenkin nopeasti pois.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Vähäisten sateiden vuoksi vedenkorkeudet olivat syyskuussa pääasiassa laskussa. Kuukauden lopussa vedenpinnat kääntyivät kuitenkin monella järvellä nousuun erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa. Keski- ja Länsi-Suomessa järvien pinnat olivat yleisesti keskimääräistä alempana. Myös idässä esimerkiksi Kallaveden ja Pielisen vesi oli matalalla.

Keskivirtaamat olivat päävesistöissä yleisesti keskimääräistä pienempiä ja erityisesti länsirannikolla jopa selvästi keskimääräistä niukempia. Tämä oli seurausta syyskuun vähäsateisuudesta ja kuivan kesän jäljiltä jo valmiiksi alhaalla olleista virtaamista. Pienemmissä vesistöissä syyskuun loppupuolen muutama sadepäivä käänsi virtaamat hetkellisesti nousuun, mutta sään jälleen poutaannuttua niissäkin syyskuu päättyi pääosin laskusuunnassa.

Kuukauden loppuessa Pielisen pinta poikkesi -43 cm ajankohdan keskiarvosta, Kallaveden -19, Saimaan +5, Keiteleen -24, Päijänteen -13, Säkylän Pyhäjärven -16, Längelmäveden -19, Näsijärven +0, Lappajärven -3, Lammasjärven -28, Oulujärven -10, Lokan -61 ja Inarin pinta -11 cm. Syyskuussa vettä virtasi Pielisjoessa 68 % kauden 1971–2000 keskiarvosta, Vuoksessa 100, Kymijoessa 74, Karjaanjoessa 127, Kokemäenjoessa 49, Siikajoessa 32, Oulujoessa 74, Iijoessa 81, Kemijoessa 76 ja Tornionjoessa 71 %.

Pohjaveden korkeus

Suuressa osassa maata pohjaveden pinnat olivat 10–45 cm alle ajankohdan keskimääräisen. Paikoitellen maan eteläosissa pohjavedet olivat 0–20 cm yli ajankohdan keskiarvon, mutta kuitenkin laskusuunnassa. Sateettomilla alueilla kuivuus näkyi pohjavesivarannoissa ja pinnat olivat esimerkiksi maan itäosissa alhaalla.

Pintaveden lämpötila

Elokuussa alkanut järvivesien jäähtyminen pysähtyi syyskuun alkupuolella lämmenneen sään myötä etenkin maan etelä- ja keskiosassa. Pintavedet olivat paikoin ajankohtaan nähden harvinaisen lämpimiä syyskuun alkupuoliskolla. Kuukauden lopulla viilentynyt sää jäähdytti vesiä huomattavasti. Lapissa vesien lämpötilat olivat tasaisessa laskussa koko syyskuun. Kuukauden lopussa pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa 8–13 astetta, Lapissa 4–7 astetta. Lukemat olivat ajankohdalle tyypillisiä.

Haihdunta

Syyskuussa lämpimistä vesistöistä haihtui vettä melko runsaasti, mutta kuivuus rajoitti haihduntaa maasta ja kasvustosta. Vesistömallilla lasketut kuukauden haihduntasummat suurista järvistä olivat pääosin 60–100 mm. Maa-alueilta haihtui mallilaskelmien mukaan 20–40 mm.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

Julkaistu 29.12.2014 klo 13.07, päivitetty 29.12.2014 klo 13.06