Hydrologinen yleiskatsaus 2013

Vaihteleva vesivuosi sisälsi useita tulvia, vesivarastot pienenivät Lapissa

Sadanta vuonna 2013

Vesioloiltaan vuosi oli varsin vaihteleva ja harvinaisen lämmin. Maan keski- ja itäosassa satoi tavallista enemmän, Lapissa vähemmän. Lunta oli keväällä tavanomaista enemmän maan etelä- ja länsiosassa sekä osassa Pohjois-Lappia. Kevättulvat olivat useissa rannikon joissa tavallista suurempia ja myös jääpadot aiheuttivat ongelmia. Pohjavedet olivat alkuvuodesta tavallista ylempänä, mutta laskivat kesän aikana monin paikoin alle keskimääräisen. Loppukesällä vaivasi paikoin kuivuus, kunnes loppusyksyn runsaiden sateiden myötä vesivarat lisääntyivät. Talvinen sää valtasi lähes koko maan marras-joulukuun vaihteessa, mutta leuto sää sulatti lumet ja jäät maan etelä- ja keskiosassa joulukuun aikana. Lumien sulaminen ja vesisateet aiheuttivat joulun tienoilla ajankohtaan nähden ennätyksellisiä tulvia rannikon joissa.

Sadanta

Vuosisadanta oli maan itäosasta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla alueella keskimääräinen tai sitä suurempi, mutta maan etelä- ja länsiosassa sekä Lapissa sadetta kertyi tavallista vähemmän. Vuoden sademäärä vaihteli Pohjois-Lapin alle 400 mm:n ja Itä-Suomen yli 700 mm:n välillä. Pohjois-Lapissa vuosisadanta jäi jopa 20 % tavanomaista pienemmäksi. Muualla poikkeamat keskiarvosta olivat melko pieniä, Kainuussa satoi enimmillään 20 % tavallista enemmän. Vuoden vähäsateisin kuukausi oli maaliskuu. Eniten sadetta kertyi useimmilla vesistöalueilla kesäkuussa, mutta Oulujoen alueella joulukuu oli selvästi sateisin.

Lumi

Alkuvuodesta lunta kertyi tavallista enemmän osiin Etelä- ja Länsi-Suomea sekä Pohjois-Lappia. Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Lapissa lumikuorma jäi paikoitellen huomattavasti tavallista pienemmäksi. Talvi jatkui pitkään ja sulaminen alkoi lähes koko maassa samaan aikaan huhtikuun puolivälissä. Maan eteläosista lumi suli harvinaisen nopeasti yhtä menoa, mutta pohjoisessa sulaminen jakautui kahteen jaksoon. Syksyllä ensilumi satoi suureen osaan maata lokakuussa, mutta se ei pysynyt Lappia ja Koillismaata lukuun ottamatta. Marraskuun lopussa valtaosa Suomesta oli lumen peitossa, mutta lumet sulivat lähes kokonaan Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolelta vuoden loppuun mennessä. Pohjoiseen lunta satoi lisää, ja siellä lunta oli joulukuussa paikoitellen tavallista enemmän. Lumen sulaminen ylsi joulukuun lopulla Etelä-Lappiin saakka.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Alkuvuonna vedenpintojen talvinen lasku jatkui tavallista pidempään. Kevät alkoi maan etelä- ja keskiosassa myöhään ja vedenkorkeuksien nousu ajoittui huhtikuussa samaan aikaan etelärannikolta Pohjois-Pohjanmaalle asti. Tulvat nousivat harvinaisen nopeasti ja lähes kaikilla rannikon joilla selvästi tavallista suuremmiksi. Lukuisat jääpadot pahensivat monella joella tilannetta. Kesän aikana vedet laskivat, ja erityisesti pohjoisessa alkoi jo vaivata kuivuus. Syyssateita saatiin odotella, mutta maan etelä- ja keskiosassa ne lopulta täydensivät vesivarastot ja nostivat järvien pinnat ajankohdan keskikorkeuksiin tai niiden yläpuolelle. Rannikkojoissa virtaamat kävivät syksyllä monin paikoin keskimääräisen kevättulvan tasolla. Lapissa kuiva sää jatkui talven tuloon asti ja useimmissa järvissä vesi jäi loppuvuodeksi selvästi tavallista alemmas. Joulukuussa vedenpintojen lasku jatkui Lapissa, mutta muualla maassa vesisateet ja lumien sulaminen nostivat vesiä ja kasvattivat virtaamia. Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle saakka vedet kävivät joulukuussa poikkeuksellisen korkealla, monin paikoin jopa ajankohdan uusissa ennätyslukemissa. Isoilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, mutta peltoja, metsää ja joitakin teitä jäi veden valtaan. Paikoin vuoden suurimmat lukemat mitattiin tuolloin. Vuoden päättyessä järvien pinnat olivat Lappia lukuun ottamatta keskimääräistä korkeammalla.

Päävesistöjen vuoden keskivirtaamat vaihtelivat keskimääräisen molemmin puolin. Kymijoen ja Tornionjoen virtaamat olivat lähellä keskiarvoa, mutta Kokemäenjoessa, Oulujoessa ja Kemijoessa vettä virtasi tavallista vähemmän. Vuoksen virtaama oli keskimääräistä runsaampi.

Pohjaveden korkeus

Vuoden alussa pohjavedet olivat sateisen syksyn jäljiltä 10−20 cm yli ajankohdan keskiarvon. Kevään hidas eteneminen viivästytti pohjavesivarastojen täydentymistä koko maassa. Alkukesällä pohjavedet olivat maan etelä- ja keskiosissa hieman alle ajankohdan keskimääräisen ja pohjoisessa lähellä sitä. Kuiva kesä laski pohjaveden pintoja ja ne olivat loppukesästä pitkälle syksyyn saakka suuressa osassa maata 20−40 cm ja maan pohjoisosissa 30−70 cm alle keskiarvon. Vuoden lopussa pinnankorkeudet nousivat leudon sään vuoksi maan etelä- ja keskiosissa, mutta pohjoisessa pohjavedet jäivät 5−60 cm alle ajankohdan keskiarvon.

Routa

Runsaslumisen ja märän alkuvuoden myötä routaa oli selvästi tavallista vähemmän maan etelä- ja keskiosissa, vain 0−30 cm. Pohjoisessa roudan syvyys oli 20−100 cm eli 10−20 cm tavanomaista vähemmän. Roudan maksimisyvyys saavutettiin pääosin maalis-huhtikuussa. Myöhäisen kevään vuoksi routa suli vasta suurimmasta osasta maata huhti-toukokuussa. Syksyllä routaa muodostui maan pohjoisosissa paikoitellen lokakuussa ja vuoden lopussa sitä esiintyi lähinnä vain pohjoisessa 0−10 cm.

Jäänpaksuus

Järvien jäänpaksuus oli tammi-helmikuussa ajankohdalle tyypillinen tai sitä ohuempi. Jään laatu vaihteli paljon, heikoimmillaan teräsjäätä oli vain pieni osa kokonaispaksuudesta. Lopputalvella Pohjois-Lapissa jäät olivat tavallista ohuempia, maan etelä- ja lounaisosassa paikoin keskiarvoa paksumpia. Jäänpaksuuden maksimit mitattiin miltei koko maassa huhtikuun alkupuolella. Jäät lähtivät suuressa osassa maata lähes keskimääräiseen aikaan, mutta Pohjois-Lapissa selvästi tavallista aiemmin. Syksyllä pienet järvet alkoivat jäätyä Lapissa lokakuun lopulla, mutta pääosa pohjoisen järvistä jäätyi marraskuun aikana. Joulukuun alun pakkaset jäädyttivät pieniä järviä etelää myöten, mutta lauha sää sulatti ja heikensi jäitä. Vuoden lopussa jäätä oli lähinnä vain Lapissa ja Kainuussa, mutta suuri osa maan etelä- ja keskiosan järvistä lainehti vapaina.

Pintaveden lämpötila

Järvien pintaveden lämpötiloissa oli kesällä melkoista vaihtelua. Touko-kesäkuun vaihteessa helteinen sää lämmitti järvivesiä ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkeisiin lukemiin. Muutoin kesäkuussa vedet olivat lähellä ajankohdan keskiarvoa, kunnes kesä-heinäkuun vaihteessa ne lämpenivät jälleen selvästi. Pohjoistuuli viilensi järvivesiä heinäkuun puolivälin jälkeen huomattavasti kaikkialla, ja maan etelä- ja keskiosassa mitattiin jopa ajankohtaan nähden harvinaisen kylmiä lukemia. Kesän korkeimmat lämpötilat mitattiin maan etelä- ja keskiosassa kesä-heinäkuun vaihteessa ja Lapissa elokuun alussa. Maan etelä- ja keskiosassa maksimit olivat 22−25 astetta, Lapissa jäätiin yleisesti alle 20 asteeseen. Järvien pintaveden lämpötilat pysyttelivät loppukesän ja syksyn pääosin ajankohdan keskiarvoa korkeammissa lukemissa tai niiden tuntumassa.

Haihdunta

Haihdunta vaihteli kesällä 2013 huomattavasti säiden mukaan. Class A -astioilla mitatut touko-syyskuun haihduntasummat olivat maan etelä- ja keskiosassa 350−500 mm. Useimpina kesäkuukausina haihdunta oli näillä alueilla pääosin keskimääräistä vähäisempää tai sen tuntumassa. Lapissa haihdunta oli alku- ja loppukesästä enimmäkseen selvästi tavallista runsaampaa, keskikesällä hieman tavallista vähäisempää. Kauden haihduntasumma Class A-astioista oli Lapissa 200–370 mm. Mallilaskelmien perusteella arvioitu koko avovesikauden aikainen järvihaihdunta oli maan etelä- ja keskiosassa 450−700 mm ja maan pohjoisosassa 250−450 mm. Mallilaskelmilla saatu maahaihduntasumma puolestaan vaihteli Pohjois-Lapin 100 mm:n ja maan eteläosan 400 mm:n välillä.

Kartat, kuvaajat ja taulukot

Julkaistu 24.6.2014 klo 18.10, päivitetty 24.6.2014 klo 14.43