Uhanalaistuminen jatkuu lähes kaikissa elinympäristöissä

Kaikissa elinympäristöissä on uhanalaisia lajeja

Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa arvioitiin yli 22 000 lajia, joista 2 667 lajia eli 11,9 prosenttia on uhanalaisia. Näistä suurin osa eli kolmannes on metsien lajeja. Taulukossa on esitetty uhanalaisten lajien jakautuminen ensisijaisen elinympäristön mukaan.
  

Elinympäristöluokka Osuus uhanalaisista lajeista %
Metsät 31,2
Kulttuuriympäristöt 24,4
Tunturipaljakat 11,6
Kalliot ja kivikot 11,2
Rannat 10,6
Vedet 5,8
Suot 4,5
Erittelemätön 0,6

Uhanalaistumisen syyt

Metsälajien uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet metsäelinympäristöissä tapahtuneet muutokset, joista yleisimpiä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen. Uhanalaisista metsälajeista lähes puolet elää lehtometsissä (45 %).

Toiseksi yleisin uhanalaisten lajien elinympäristö on kulttuuriympäristöt, mukaan lukien ns. perinnebiotoopit ja toiseksi yleisin lajien uhanalaistumisen syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu. Siihen on vaikuttanut erityisesti ihmisen muokkaamien tai ylläpitämien kulttuuriympäristöjen, kuten niittyjen ja ketojen sekä rantojen niiton ja laidunnuksen väheneminen. Umpeenkasvusta on haittaa myös joillekin avosoiden ja harjurinteiden lajeille esimerkiksi ojitusten, rehevöitymisen sekä metsäpalojen vähäisyyden vuoksi.

Uhanalaisten lajien osuus elinympäristön arvioiduista lajeista

Jaottelu on tehty lajien ensisijaisen elinympäristön mukaan.

Tunturipaljakan ja kallioiden ja kivikkojen uhanalaisten lajien osuus elinympäristön kaikista arvioiduista lajeista on keskimääräistä selvästi suurempi. Tunturilajeista uhattuina ovat etenkin perhoset ja putkilokasvit, jotka kärsivät muun muassa ilmastomuutoksen vaikutuksista ja vaikutuksen arvioidaan voimistuvan tulevaisuudessa huomattavasti.

Kulttuuriympäristöjen uhanalaisista lajeista yli puolet on niittyjen, ketojen ja hakamaiden lajeja. Lisäksi useiden lajien esiintyminen painottuu nykyisin niin sanottuihin uuselinympäristöihin alkuperäisten elinympäristöjen vähennyttyä. Uuselinympäristöt ovat ihmisen voimaperäisesti muokkaamia ja avoimena pitämiä pientareita, kenttiä, joutomaita ja muita ruohostoja, jotka korvaavat niittylajien elinympäristöjä.

Uhanalaistuminen koskee kaikkia elinympäristöjä

Suomen lajien uhanalaistuminen on jatkunut kaikissa elinympäristöissä. Tämä selviää, kun verrataan niin sanottuja aitoja luokkamuutoksia vuosien 2010 ja 2019 uhanalaisuusarvioinneissa. Aitoihin luokkamuutoksiin luetaan vain sellaiset tapaukset, joissa lajin uhanalaisuusluokka on vaihtunut lajin kannan tai levinneisyysalueen kehityksen seurauksena. Arviointikriteerien muuttumisen tai tietämyksen lisääntymisen takia tapahtuneet luokkamuutokset on jätetty pois.

Kymmenen vuoden aikana uhanalaisuusluokka muuttui uhanalaisemmaksi 461 lajilla ja lieventyi 267 lajilla. Suhteellisesti voimakkainta lajien uhanalaistuminen on tuntureilla, soilla, vesiympäristöissä ja kallioilla, erityisesti kalkkikallioilla. Niiden lajistossa on tapahtunut vain yksittäisiä muutoksia parempaan.

Uusia uhanalaisia lajeja on 148 ja 72 aiemmin uhanalaiseksi luokiteltua lajia ei ole enää uhanalainen. Suomesta hävinneitä lajeja on 16.

Aidot muutokset lajien uhanalaisuusluokituksessa elinympäristöittäin.
Aidot muutokset lajien uhanalaisuusluokituksessa elinympäristöittäin. Niiden lajien lukumäärä, joiden luokka on muuttunut vähemmän uhanalaiseksi, on esitetty vihreällä. Punaisella on esitetty niiden lajien määrä, joiden luokka on muuttunut uhanalaisemmaksi. Jaottelu on tehty lajien ensisijaisen elinympäristön mukaan.

Lähde:

 

 

Julkaistu 2.7.2021 klo 13.19, päivitetty 2.7.2021 klo 13.20