Liikenteen hiilidioksidipäästöt kääntyivät laskuun

Pitkän aikavälin kehitys:
Hiilidioksidipäästöjä lukuun ottamatta useimmat muut liikenteen päästöt ovat vähentyneet merkittävästi 1980-luvulta.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Viimeisen viiden vuoden aikana myös liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat kääntyneet laskuun.
Suhteessa tavoitteisiin:
Liikenteelle asetetut päästövähennystavoitteet ovat kovat, mutta niiden saavuttaminen on mahdollista. Se vaatii kuitenkin paljon työtä ja merkittäviä investointeja.

Liikenteen hiilidioksidipäästöt Suomessa 1980–2012

s51a_Liikenteen_hiilidioksidipaastot_400px.jpg

Liikenteen typen oksidien päästöt Suomessa 1980–2012

s51b_Liikenteen_typenoksidienpaastot_400px.jpg

Liikenteen häkäpäästöt Suomessa 1980–2012

s51c_Liikenteen_hakapaastot_400px.jpg

Lähde: VTT, Lipasto. 2014.

Useimmat tieliikenteen päästöistä ovat vähentyneet selvästi 1980-luvun lopusta alkaen siitä huolimatta, että liikennemäärät ovat kasvaneet. Päästöjä ovat hillinneet muun muassa puhtaammin palavat polttoaineet ja pakokaasuja puhdistavat katalysaattorit. Katalysaattorit tulivat pakollisiksi uusiin autoihin vuoden 1992 alusta.

Vaikka muut päästöt vähenivät, hiilidioksidipäästöt jatkoivat pitkään kasvuaan. Suurimmillaan ne olivat vuonna 2005. Tämän jälkeen myös hiilidioksidipäästöt ovat kääntyneet laskuun. Viime vuosina liikenteen hiilidioksidipäästöjä ovat vähentäneet etenkin biopolttoaineiden lisääntynyt käyttö ja uusien henkilöautojen entistä pienemmät ominaispäästöt.

Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmän (LIPASTO) ennusteen mukaan hiilidioksidipäästöt pysyttelevät lähivuosina 15-16 miljoonassa tonnissa

EU on asettanut liikenteen hiilidioksidipäästöille kunnianhimoisen tavoitteen: vuonna 2050 päästöjen pitäisi olla 60 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Siihen on vielä matkaa, sillä vuoden 2011 päästöt olivat yhä noin 4 prosenttia vuoden 1990 päästöjä suuremmat.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittisessa ohjelmassa vuosille 2009–2020 on asetettu askelmerkit, joilla liikenteen hiilidioksidipäästöjä voidaan leikata 2,8 miljoonalla tonnilla vuoden 2020 arvioidusta päästömäärästä. Leikkaus olisi lähes 20 prosenttia vuoden 1990 päästöistä.

Lähteet:

  • Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020. Ohjelmia ja strategioita 2/2009. Liikenne- ja viestintäministeriö. 2009.
  • VTT, Lipasto. 2014.

Liikenteen pääväylien melualueilla asuvat ihmiset vuonna 2011

Liikenteen pääväylien melualueet

Liikenteen pääväylien melualueilla asuvien määrä on arvioitu EU:n ympäristömeludirektiivin mukaisessa selvityksessä. Direktiivi määrittelee tieliikenteen pääväyliksi tiet, joilla liikennöi vuosittain yli 3 miljoonaa ajoneuvoa. Tällaisia maanteitä oli selvityksessä noin 2 080 kilometriä. Rautatieliikenteessä pääväyliä ovat reitit, joilla liikkuu vuosittain yli 30 000 junaa. Näitä rautateitä Suomessa oli vain 375 kilometriä. Lähde: Liikenneviraston maanteiden ja rautateiden meluselvitys 2012. Liikennevirasto. 2012.

Melu häiritsee lähes kaikkialla

Melu on yksi kaikkein laajimmalle levinneistä ympäristöongelmista. Kuvaavaa on, että viime vuosina pahimpien melualueiden selvittämisen lisäksi on ryhdytty kartoittamaan myös hiljaisia alueita. Hiljaiset alueet eivät välttämättä ole kokonaan vapaita liikenteen ja muiden ihmistoimintojen äänistä, vaan myös kaupungeissa voi olla rauhallisia alueita, joissa äänitaso on matalampi kuin muualla.

Suomessa ympäristömelulle altistuvien määrä on koko maan osalta arvioitu viimeksi vuonna 2005. Tuolloin päiväajan yli 55 desibelin melualueilla arvioitiin asuvan noin 800 000–900 000 suomalaista. Noin 90 prosenttia kaikista melualueiden asukkaista altistui maanteiden ja katujen melulle.

Viime vuosina melukartoituksia on tehty EU:n ympäristömeludirektiivin velvoittamana yli 100 000 asukkaan väestökeskittymille, pääliikenneväylille ja suurille lentoasemille. Vuonna 2012 valmistuneessa selvityksessä esimerkiksi Helsingin asukkaista 48 prosentin arvioitiin asuvan yli 55 desibelin melualueella. Osuus oli noussut 6 prosenttiyksiköllä vuodesta 2007.

Lähteet:

  • Liikonen, L. & Leppänen, P.: Altistuminen ympäristömelulle Suomessa – tilannekatsaus 2005. Suomen ympäristö 809, ympäristönsuojelu. Ympäristöministeriö. 2005.
  • Helsingin kaupungin meluselvitys 2012. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 8/2012.
Julkaistu 28.4.2015 klo 13.11, päivitetty 21.7.2016 klo 16.59