Kemikaalien ympäristöriskit

Kemikaalien käytöstä aiheutuvat päästöt kohdistuvat ympäristöön eri tavoin kemikaalin ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta ja käyttötavasta riippuen. Ympäristöhallinnon vastuulla on valvoa, seurata ja arvioida ekosysteemin altistumista kemikaaleille ja raskasmetalleille. Ihmisen kannalta erityistä huomiota on kiinnitettävä kaupunkiympäristöön, työympäristöihin ja kotitalouksiin.

Kemikaaliriskien vähentämisen keinot

Kemikaaleista aiheutuvia riskejä pyritään hallitsemaan lainsäädännöllisin, taloudellisin sekä toiminnanharjoittajan vapaaehtoisuuteen perustuvin keinoin. Lainsäädäntöön vaikuttavat kansallisten tavoitteiden ohella EU-lainsäädäntö sekä joukko kemikaalien riskien vähentämiseen tähtääviä kansainvälisiä sopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut.

Kemikaalin oikealla valinnalla pystytään tehokkaasti vähentämään ympäristöhaittoja. Kemikaalilaissa olevan valintavelvollisuuden mukaan kemikaalin käyttäjän on arvioitava, onko mahdollista korvata haitallinen kemikaali muulla kemikaalilla tai menetelmällä.

Toiminnanharjoittajia koskevat omat sääntönsä. Ympäristölle vaarallisen kemikaalin markkinoille luovuttajan tai valmistajan on merkittävä tuotteensa asianmukaisesti. Merkintävelvoite koskee vuodesta 2002 alkaen puhtaiden aineiden lisäksi myös seoksia.

Kansallinen kemikaaliohjelma

Kansallisessa vaarallisia kemikaaleja koskevassa ohjelmassa on arvioitu kemikaalien aiheuttamaa haittaa yksittäiselle kuluttajalle, kansanterveydelle, työntekijöiden terveydelle ja ympäristölle. Ohjelman tavoitteena on, etteivät kemikaalit aiheuta Suomessa merkittävää terveys- ja ympäristöhaittaa vuonna 2020. Ohjelma ottaa huomioon kemikaalin koko elinkaaren ja ohjelmassa on esitetty riskienhallintatoimia erityisesti sellaisille yhteiskunnan osa-alueille, jotka ovat tähän asti olleet vähemmällä huomiolla.

Pitoisuudet ympäristössä tunnetaan huonosti

Kemikaalien ympäristöpitoisuuksista tiedetään Suomessa melko vähän muiden kuin ns. klassisten ympäristömyrkkyjen (DDT, dioksiinit ja furaanit, PCB-yhdisteet) ja raskasmetallien osalta. Monet aineet päätyvät ympäristöön kotitalouksien käyttämistä tuotteista, joiden koostumus on usein huonosti tunnettu.

Haitallisia aineita päätyy jonkin verran vesiin puhdistettujen jätevesien mukana, sillä jätevedenpuhdistamot on suunniteltu poistamaan vedestä lähinnä ravinteita ja kiintoainetta, ei niinkään kemikaaleja. Kunnalliset jätevedenpuhdistamot mittaavat puhdistetusta jätevedestä ja lietteestä pääasiassa rehevöitymiseen liittyviä muuttujia sekä lietteen raskasmetallipitoisuuksia. Kuitenkin kunnalliseen viemäriin tulee runsaasti erilaisia kemikaaleja kotitalouksista ja yleiseen viemäriin jätevetensä johtavilta pk-yrityksiltä.

Pitoisuusmittauksiin perustuvaa kuormitustietoa on olemassa vain hyvin harvoista aineista ja näidenkin osalta vain suurimmista pistemäisistä päästölähteistä, kuten teollisuuslaitoksista. Teollisuuslaitostenkaan osalta ei useimmiten kuitenkaan tiedetä, mitä kemikaaleja laitoksen päästöt kokonaisuudessaan sisältävät. Osaa ainekuormituksesta ei edes mitata alhaisten pitoisuuksien vuoksi.

Haitallisten aineiden seurantaa tarvitaan

EU-säädökset ja kansainväliset sopimukset edellyttävät Suomelta nykyistä huomattavasti laajempaa haitallisten aineiden ympäristöpitoisuuksien seurantaa. Tähän asti vain kartoitusluonteisesti selvitetyistä kemikaaleista seurattavaksi nousevat useat pintakäsittely- ja palonestoaineet, orgaaniset tinayhdisteet sekä maatalouden kasvinsuojeluaineet. Seuraavaksi seurannan tarpeen arviointiin nousevat mm. lääkeaineet.

Tällä hetkellä joidenkin kemikaalien piste- ja hajakuormitusta arvioidaan lähinnä laskennallisesti. Erilaisten mallien antaman tiedon tueksi tarvitaan ympäristöstä mitattua pitoisuustietoa.

Julkaistu 10.7.2013 klo 15.46, päivitetty 22.9.2014 klo 10.59