Selvitys: Ilmastoystävälliseen ruokavalioon siirtyminen vaatii järjestelmätason muutoksen

Tiedote 19.8.2019 klo 9.30

Ruokavalion ilmastovaikutusta voidaan vähentää 30–40 prosenttia ruokavaliota muuttamalla ja pitämällä huolta peltojen hiilivarannosta. Ilmastoystävälliseen ruokavalioon siirtymisessä tarvitaan järjestelmätason muutosta, todetaan RuokaMinimi-hankkeen loppuraportissa.

Vilja
© Päivi Tahvanainen

 

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaan kuuluvassa RuokaMinimi-hankkeessa tarkasteltiin ravitsemussuositusten mukaisen syömisen ja kuluttajan ruokahävikin vähentämisen vaikutusta ruokavalion ilmastovaikutukseen. Hankkeessa arvioitiin myös, miten ilmasto- ja ravitsemushyötyjä tuottava ruokavaliomuutos vaikuttaisi suomalaiseen maa- ja elintarviketalouteen ja minkälaisilla politiikkakeinoilla ja toimenpiteillä muutosta voidaan tukea.

Ruokavaliomuutos, lihan kulutuksen vähentäminen ja peltojen hiilivarannosta huolehtiminen ovat tehokkaita tapoja vähentää ruoan kulutuksesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia. Hallittu muutos kohti ravitsemuksellisesti täysipainoista ja ilmastoystävällistä ruokavaliota vaatii kuitenkin tuekseen ruokajärjestelmän läpi vaikuttavia toimenpiteitä. Ilmastoystävällinen ruokajärjestelmä voi olla myös terveellinen, kilpailukykyinen ja sosiaalisesti kestävä, jos sen vaatimaa muutosta samalla tuetaan ja hallitaan.

Ilmastohyötyjen tavoittaminen edellyttää lihan kulutuksen selvää vähentämistä

Ilmastoystävällinen ja ravitsemussuositusten mukainen keskimääräinen ruokavalio voi pitää sisällään erilaisia yksilöllisiä ruokavalioita, mutta ilmastohyötyjen tavoittaminen edellyttää keskimääräisen lihan kulutuksen selvää vähentämistä. Jos ilmastohyötyjä tavoitellaan ruokavaliomuutoksella, on ravintoaineiden riittävään saantiin kiinnitettävä erityistä huomiota väestötasolla ja etenkin erityisryhmien kohdalla. RuokaMinimi-selvityksen tuloksena todettiin, että ruokavalion muuttuessa osa keskeisistä ravitsemukseen liittyvistä haasteista saattaa helpottua, mutta uusia voi tulla tilalle.

Suomalainen ruokapolitiikka on korostanut elintarvikealan vapaaehtoisia toimia vastuullisen ruokaketjun rakentamisessa. RuokaMinimin tulosten mukaan elintarvikealan omat toimet tarvitset tuekseen yhteisesti sovittuja julkisia tavoitteita ja säädöksiä sekä vaikuttavia tiedollisen ja taloudellisen ohjauksen yhdistelmiä. Esimerkiksi ympäristökriteerien vahvempi integroiminen ravitsemussuosituksiin auttaisi julkisia ruokapalveluja kehittämään toimintaansa kestävämmäksi.

Tukia ja verotusta on arvioitava uudelleen

Julkinen ohjaus vaikuttaa myös elintarvikkeiden hinnan muodostukseen. Maataloustukien ja verotuksen ohjausvaikutuksia on arvioitava vahvemmin yhdessä ilmasto- ja terveysvaikutusten osalta. Terveys- ja ympäristöperusteisten verojen vaikuttavuutta on tärkeää tarkastella yhdessä, ja erilaisten veromallien vaikutuksia on arvioitava myös kustannusten ja oikeudenmukaisuuden kannalta.

Ilmastohyötyjä tuottava ruokavaliomuutos mullistaisi maa- ja elintarviketalouden tuotantorakenteen. Elintarviketaloudessa tuotannon arvo voisi kuitenkin säilyä nykytasolla. Sen sijaan maatalouden tuotannon arvon säilyminen edellyttää, ettei eläintuotanto poistu kokonaan. Muutokseen tarvitaan kasviperäisten tuotteiden tuotantoon tehtäviä investointeja, ja sinne syntyviä uusia arvoketjuja. Maataloustukien suuntaaminen tuotantokasvivalikoiman monipuolistamiseen auttaa maataloustuotantoa uusiutumaan.

Maaperän hiilivarantoon on kiinnitettävä huomiota

Peltomaiden hiilidioksidipäästöillä on keskeinen rooli ruokavalion ilmastovaikutuksissa ja niiden vähentämisessä. Hallitsemalla nykyistä paremmin peltomaiden hiilidioksidipäästöjä voidaan ruokavalion ilmastovaikutusta vähentää tehokkaasti erityisesti eläinperäisiä tuotteita sisältävissä ruokavalioissa. Viljelyn monipuolistamiseen, viljelykiertoihin ja muihin maaperän hiilivarantoa ruokkiviin toimiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jos nurmia hyödyntävien märehtijöiden määrä vähenee lihattoman ruokavalion yleistyessä. Muuten on vaarana, että peltojen hiilivarastojen pieneneminen jatkuu ja mahdollisesti jopa lisääntyy.

 

Lisätietoja

Erikoistutkija Merja Saarinen, Luonnonvarakeskus, merja.saarinen@luke.fi, 029 532 6506

Erikoistutkija Minna Kaljonen, Suomen ympäristökeskus, minna.kaljonen@ymparisto.fi, 029 251 252

Professori Jyrki Niemi, Luonnonvarakeskus, jyrki.niemi@luke.fi, 029 532 6390

 

Linkit