Ympäristövahinkovakuutus

Ympäristövahinkovakuutus on osa ns. toissijaisia ympäristövastuujärjestelmiä (TOVA-järjestelmiä). Lakisääteisen ympäristövahinkovakuutuksen tarkoituksena on varmistaa, että taloudelliset vahingot ja muut ympäristövahingot sekä ympäristövahinkojen torjunta- ja ennallistamiskustannukset korvataan silloinkin, kun korvauksia ei saada perityksi vahingon aiheuttajalta. Vakuutuksesta korvataan ainoastaan ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (737/1994) tarkoitettuja ympäristövahinkoja.

Vakuutusjärjestelmää rahoitetaan vakuutusmaksuilla. Vakuutusjärjestelmästä, -maksuista ja -maksuvelvollisuudesta säädetään ympäristövahinkovakuutuslaissa (81/1998), joka tuli voimaan 1.1.1999. Helmikuussa 2015 voimaantullut ympäristövahinkovakuutusasetus (47/2015) täsmentää muun muassa vakuutusmaksuvelvollisuutta ja korvausten enimmäismääriä.

Kaikki ympäristövahinkovakuutuslain mukaiset korvausasiat hoitaa keskitetysti Ympäristövakuutuskeskus.

Ympäristöministeriö teetti vuonna 2011 selvityksen ympäristövahinkovakuutusjärjestelmän uudistamistarpeista ja -vaihtoehdoista. Selvityksessä tuli esille, että on olemassa paineita koko ympäristövahinkovakuutuksen uudistamiseen.

Vakuutusjärjestelmän kehittämistarpeiden ja -vaihtoehtojen tarkastelu on osa vuonna 2014 aloitettua toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittämistyötä. Työryhmän mietintö  toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittämiseksi julkaistiin syksyllä 2014.

Vakuutuksen soveltamisala

Vakuutuksen soveltamisala on varsin suppea. Se koskee ympäristövahinkoja, jotka ovat tapahtuneet 1.1.1999 jälkeen harjoitetusta toiminnasta. Vanhemmat vahingot tai pilaantuneet alueet jäävät järjestelmän ulkopuolelle. Vakuutuksesta ei korvata öljyvahinkoja tai yksittäisten kuljetusten, anonyymin hajakuormituksen, luonnon vähittäisen pilaantumisen, maisemakuvan muutosten tai jokamiehenoikeuksien loukkaamisen aiheuttamia vahinkoja.

Vahinkoilmoitukset käsitellään Ympäristövakuutuskeskuksessa. Korvaushakemus on tehtävä kirjallisesti pääsääntöisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt on saanut tietää siitä, että korvausta ei saada perityksi korvausvelvolliselta tai että korvausvelvollista ei ole saatu selvitetyksi. Korvaus kattaa koko ympäristövahingon omavastuuosuuden ylimenevältä osuudelta. Omavastuuosuus on 300 euroa, jos vahinkoa kärsinyt on luonnollinen henkilö, ja 3 000 euroa, jos vahinkoa kärsinyt on oikeushenkilö. Korvauksen enimmäismäärä on yhden vakuutustapahtuman osalta enintään 6 miljoonaa euroa sekä kahdesta tai useammasta saman vakuutuskauden aikana ilmoitetusta vakuutustapahtumasta maksettavan korvauksen osalta yhteensä enintään 10 miljoonaa euroa. Jos vahinko johtuu ennen 1.2.2015 harjoitetusta toiminnasta, vastaavat korvauksen enimmäismäärät ovat enintään 5 miljoonaa euroa ja enintään 8,5 miljoonaa euroa.

Vakuuttamisvelvollisuus

Vakuuttamisvelvollisuudesta säädetään ympäristövahinkovakuutusasetuksen 1 §:ssä ympäristönsuojelulaissa (527/2014) määritellyn ympäristölupavelvollisuuden sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005) määritellyn lupavelvollisuuden kautta. Vakuuttamisvelvollisuus kytkeytyy edellä mainituissa laeissa lupavelvolliseksi määritellyn toiminnan harjoittamiseen – ei siihen, onko toiminnalla tosiasiassa asetuksessa mainittu lupa vai ei.

Vakuuttamisvelvollisia ovat sellaiset yksityisoikeudelliset yhteisöt, jotka harjoittavat

1) ympäristönsuojelulaissa (527/2014) tarkoitettua ympäristöluvanvaraista toimintaa, jota koskevan lupahakemuksen ratkaisee ympäristönsuojelulain 34 §:n mukaan valtion ympäristölupaviranomainen; tai

2) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) annetun lain 23 §:n mukaan luvanvaraista toimintaa.

Vakuuttamisvelvollisuus ei koske toimintaa, jonka tarkoituksena on öljytuotteiden varastointi tai jakelu, taikka voiteluaineen valmistus tai pilaantuneen alueen puhdistaminen. Vakuuttamisvelvollisuus ei myöskään koske toimintaa, jonka tarkoituksena on jätteen hyödyntäminen, ellei toiminta muusta syystä edellytä edellä mainittuja lupia.

Vakuuttamisvelvollisuuden valvonta

Vakuuttamisvelvollisuuden noudattamista valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset). Niiltä tai Ympäristövakuutuskeskukselta voi tiedustella, kuuluuko yritys vakuuttamisvelvollisten piiriin. Vakuuttamisen laiminlyönnistä seuraa Ympäristövakuutuskeskuksen määräämä hyvikemaksu. Sen suuruus on enintään kymmenkertainen keskimääräiseen vakuutusmaksuun nähden.

Julkaistu 5.3.2015 klo 14.36, päivitetty 9.2.2015 klo 10.05