Sammalten uhanalaisuus

Maaliskuussa 2019 julkaistussa Suomen lajien viidennessä uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin maassamme kasvavaa 905 sammaltaksonia. Näistä vähän yli puolet, 497 taksonia, arvioitiin elinvoimaisiksi. Uhanalaisia arvioitiin olevan 312 taksonia, noin 34 % lajistosta. Silmälläpidettäviä on 60 taksonia, 7 % lajistosta. Sammalet ovat jäkälien ja lintujen ohella runsaimmin uhanalaisia lajeja sisältävä eliöryhmä.

Sammalten jakautuminen uhanalaisuusluokkiin 2000, 2010 ja 2019
Kuva 1. Sammalten jakautuminen uhanalaisuusluokkiin vuosina 2000, 2010 ja 2019.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taulukko 1. Punaisen listan taksonien osuus arvioiduista taksoneista

Vuosi %
2000 37,8
2010 40,6
2019 45,1

Uhanalaisuus eri elinympäristöissä

Uhanalaisten sammalten elinympäristöissä korostuvat tunturipaljakat (30 % uhanalaisista lajeista) ja kalkkikalliot (16 %). Noin puolet kummankin elinympäristön sammalista on uhanalaisia. Myös metsissä ja Itämeren rannoilla on paljon uhanalaisia sammalia.

Tärkeimmät sammalten elinolosuhteita heikentävät tekijät ovat ilmastonmuutos erityisesti Lapin tunturiseuduilla, metsien talouskäyttö ja vesitalouden häiriintyminen ojitusten vuoksi. Lähteikköjen ja lähdesoiden lajeja uhkaa lisäksi pohjaveden otto. Itämeren rantojen sammalet kärsivät umpeenkasvusta ja rehevöitymisestä, joiden vaikutusta ilmastonmuutos lisää.

Uhanalaisten sammaltaksonien ensisijaiset elinympäristöt 2019
Kuva 2. Uhanalaisten sammaltaksonien ensisijaiset elinympäristöt.

 

Lumenviipymiä Mallan luonnonpuistossa Kimmo Syrjänen
Lumenviipymiä Mallan luonnonpuistossa. Kuva: Kimmo Syrjänen

Vertailu aiempiin uhanalaisuusarviointeihin

Vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin verrattuna 190 lajin uhanalaisuusluokka on heikentynyt ja vain 24 lajin parantunut. Aiemmin elinvoimaisiksi luokitelluista lajeista 31 on nyt arvioitu uhanalaisiksi, kun taas vuonna 2010 uhanalaisiksi arvioiduista lajeista kahdeksan on arvioitu nyt elinvoimaisiksi.

Luokkien negatiiviset muutokset liittyvät monissa tapauksissa arvioinnin kriteerien aiempaa tiukempaan tulkintaan ja lisääntyneeseen tutkimustietoon ilmaston lämpenemisen vaikutuksista. Joidenkin lajien positiivinen luokkamuutos puolestaan liittyy maastoselvitysten avulla saatuun tarkentuneeseen tietoon populaatiokoosta. Näiden lajien kohdalla elinympäristöt saattavat olla edelleen taantuneita, mutta tunnettu yksilömäärä on selvitysten jälkeen suurempi kuin aiemmin tiedettiin. Arviointiprosessissa tapahtuneiden muutosten vuoksi vertailu 2010 ja 2019 välillä ei ole mielekäs, mutta on selvää, ettei uhanalaistumiskehitystä ole onnistuttu Suomessa pysäyttämään sammalten osalta.

Hakasuikerosammal Brachythecium campestre Kimmo Syrjänen
Niityillä ja hakamailla kasvava hakasuikerosammal (Brachythecium campestre) on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi pienen populaatiokoon ja jatkuvan vähenemisen  vuoksi. Kuva: Kimmo Syrjänen

 

Luutasammal Thamnobryum alopecurum Kimmo Syrjänen
Vaarantunut luutasammal (Thamnobryum alopecurum) on eteläinen, ravinteisten ja varjoisten kalliojyrkänteiden laji. Kuva: Kimmo Syrjänen

Mitä uhanalaisuus tarkoittaa?

Uhanalaisuusarviointi on lajien häviämisriskin arviointia. Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi on tehty Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerien pohjalta. Käytössä on viisi kriteeriä, jotka painottavat mm. lajin populaatiokokoa, populaatiokoon kehitystä tiettynä ajanjaksona, elinympäristön laadun ja määrän muutosta sekä esiintymisalueen kokoa. Uhanalaisuus ei siis aina tarkoita harvinaisuutta, vaikka harvinaiset ja vähälukuiset lajit usein päätyvät uhanalaiseksi pienen populaatiokoon vuoksi. Runsaahkokin laji voidaan luokitella uhanalaiseksi, jos sen populaatiokoko on pienenevä ja sen ennustetaan tulevaisuudessa taantuvan vähintään 30 % elinympäristön vähenemisen vuoksi.

Sammalten kohdalla merkittävä tekijä on yksilön määritelmä, joka on kasvustoja muodostavalla lajilla aina kompromissi. Aiemmin yhdeksi yksilöksi laskettiin joko 0,01 m2:n, 0,1 m2:n tai 1 m2:n kasvusto lajin kasvutavasta riippuen, kun taas vuoden 2019 arvioinnissa yksilön määritelmä muutettiin kaikilla lajeilla yhden neliömetrin kasvustoksi. Tämä toisaalta selkeytti uhanalaisuusarvioinnin tekoa, mutta toisaalta heikensi vertailukelpoisuutta aiempiin arviointeihin.

Suojelutoimien tueksi kaivataan lajistokartoituksia ja seurantaa

Uhanalaisuusarviointia vaikeuttaa se, että tietoa lajiston runsaudessa tapahtuneista muutoksista on usein vähän. Etenkin rantojen ja tunturien uhanalaisten lajien seuranta on ollut hyvin puutteellista. Kertynyt tieto on hajanaista, ja useiden lajien viimeisin havainto on yli 50 vuoden takaa, eikä nykyistä yleisyyttä tai levinneisyyttä tunneta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten seuranta etenkin lumenviipymillä tulisi käynnistää välittömästi. Tietojärjestelmien yhteiskäyttöä ja luonnontieteellisten museoiden näytetietojen digitointia tarvitaan kipeästi uhanalaisuuden arvioinnin tueksi.

Suomen uhanalaiset sammalet -ympäristöopas

Vuonna 2009 julkaistu Suomen uhanalaiset sammalet -ympäristöopas esittelee 136 vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa uhanalaista ja 24 maastamme hävinnyttä sammallajia. Jokaisesta lajista on kuva sekä tietoa niiden ekologiasta, levinneisyydestä, kannan kehityksestä ja uhanalaisuudesta. Teos on syntynyt suomalaisten sammalasiantuntijoiden yhteistyönä. Kirjaa saa hyvin varustelluista kirjakaupoista ja sammaltyöryhmän sihteeriltä.

Tieto monien lajien levinneisyydestä on viime vuosina oleellisesti lisääntynyt, joten oppaan levinneisyyskartat ovat paikoin vanhentuneita. Sammaltyöryhmän sihteeriltä saa pyydettäessä tuoreita tietoja.

Suomen uhanalaiset sammalet – uusien uhanalaisten lajikuvauksia

Suomen uhanalaiset sammalet -oppaan ilmestymisen jälkeen on julkaistu lajikuvauksia muutamista vuonna 2010 uhanalaisiksi nousseista lajeista. Lajikuvaukset ovat pdf-tiedostoja, ja ne on julkaistu vuonna 2015.

 

Julkaistu 12.11.2019 klo 14.10, päivitetty 14.11.2019 klo 11.51