Lintuvesien hoitokalastus

Oppaan tässä osiossa käsitellään hoitokalastamalla toteutettua ravintoketjukunnostusta lintuvesien hoito- ja kunnostuskeinona. Helmi-elinympäristöohjelmassa valtakunnallisesti pilotoitava menetelmä on tähän mennessä ollut Suomen lintuvesillä vähemmän hyödynnetty. Hoitokalastuksen avulla voidaan muun muassa vähentää ravintokilpailua vesilintujen ja kalojen välillä ja siten parantaa lintuelinympäristöjen tilaa.

Tällä sivulla on seuraavassa käsitelty laajemmin taustaa menetelmän soveltuvuudesta lintuvesien kunnostuskeinona. Linkkejä seuraamalla saat lisätietoa hoitokalastuksen suunnittelun, toteutuksen ja vaikutusten arvioinnin tueksi sekä pääset selaamaan hoitokalastusosioon sisältyviä kirjallisuusviitteitä

Tausta

Kalasto voi rajoittaa vesilintujen esiintymistä rehevillä lintuvesillä ja riistakosteikoissa merkittävästi (Bouffard & Hanson 1997, Sammalkorpi ym. 2005, 2014 ja 2017, Aitto-oja ym. 2010, Elmberg ym. 2010, Väänänen ym. 2012). Rehevöityneissä järvissä kalasto on särkikalavaltainen, kalabiomassa on korkea ja petokalojen merkitys on vähentynyt (Jeppesen ym. 2000, Olin ym. 2002, Rask ym. 2010).

Särkikalat käyttävät osittain samaa ravintoa tiettyjen vesilintujen kanssa. Rehevöityneissä järvissä sukeltajasorsille ja puolisukeltajasorsien poikasille saatavilla olevan pohjaeläinravinnon määrä voi siten olla alhainen. Puolisukeltajasorsat, nokikana, joutsenet ja hanhet käyttävät kasvillisuutta ravintonaan ja kärsivät rehevöitymisen aiheuttamasta uposkasvillisuuden vähenemisestä. Petokalojen merkityksen väheneminen ja pienten särkikalojen runsastuminen on puolestaan eduksi kalansyöjälinnuille. (Sammalkorpi ym. 2005).

Ravintoketjukunnostusta on käytetty perinteisenä rehevien järvien kunnostusmenetelmänä, sillä se voi vähentää veden fosforipitoisuutta ja sinileväkukintoja (Hansson ym. 1998, Sarvala ym. 2000, Jeppesen & Sammalkorpi 2002, Søndergaard ym. 2008). Lisäksi hoitokalastus voi vähentää ravintokilpailua kalojen ja pohjaeläimiä saalistavien vesilintujen välillä (Sammalkorpi ym. 2014, Juvonen & Kurikka 2016). Särkikalojen vähentäminen ja veden kirkastuminen voivat lisätä sukeltajasorsien lukumäärää ja tehostaa niiden pesinnän onnistumista (Sammalkorpi ym. 2014, Fox ym. 2019). Jos uposkasvillisuus runsastuu hoitokalastuksen myötä, menetelmästä voivat välillisesti hyötyä myös puolisukeltajasorsat ja nokikana. Matalilla järvillä voi vallita vaihtoehtoisena tasapainotilana joko kirkas vesi yhdistettynä tiheään uposkasvillisuuteen tai samea kasviplanktonvaltaisuus (Scheffer ym. 1993).

Lintuvesillä hoitokalastuksen tavoitteena on vähentää kalatiheyttä niin paljon, että särkikalojen vaikutus pohjaeläimistöön ja eläinplanktoniin sekä epäsuora vaikutus uposkasveihin vähenevät. Täydellistä kalattomuutta ei tavoitella. Rehevöitymisen torjunnassa keskeisiä ovat lisäksi aina valuma-aluetta koskevat vesiensuojelutoimenpiteet. Järvien ekologisen tilan parantaminen pitkällä tähtäimellä edellyttää riittävää ulkoisen kuormituksen vähentämistä (Søndergaard ym. 2007).

Kuvassa esitetään hoitokalastuksen toimintaperiaatteet.
Ravintoketjukunnostuksen toimintamekanismi rehevöityneiden järvien kunnostuksessa. Särkikalaston osuuden pienentyessä myös pohjaeläimiin kohdistuva saalistuspaine vähenee, mikä vähentää ravintokilpailua kalojen ja pohjaeläimiä syövien vesilintujen välillä. Myös linnusto hyötyy näkösyvyyden kasvusta ja uposkasvillisuuden lisääntymisestä. © Kuva: Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry, Hola Lake-hanke 2020.

Lintuvesien ravintoketjukunnostuksen ohjeistuksen ovat laatineet Ilkka Sammalkorpi, Laura H. Härkönen, Jukka Ruuhijärvi, Markku Mikkola-Roos, Aili Jukarainen ja Pekka Rusanen 

Lisätietoja

  • Erikoistutkija Laura Härkönen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@syke.fi 
Julkaistu 3.5.2022 klo 16.24, päivitetty 12.5.2022 klo 15.18