Hyppää sisältöön

Luonnonsuojelulain luontotyypit

Luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelu koskee sellaisia laissa lueteltuja luontotyyppeihin kuuluvia alueita, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia.

   
 
 

Suurin osa luonnonsuojelulain avulla suojelluista luontotyypeistä on jalopuumetsiä. Muita luonnonsuojelulaissa suojeltuja luontotyyppejä ovat pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja suuret maisemapuut.

Kangasajuruoho
Kangasajuruoho on tyypillinen laji hiekkarannoilla. Kuva: Anne Raunio.

Suojeltavien luontotyyppien tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Ne ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta silti arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle.

Suojelun tavoitteena on säilyttää luontotyyppien ominaispiirteet. Aina tavoitteena ei ole alueen täydellinen koskemattomuus. Monien luontotyyppien säilyminen jopa edellyttää jatkuvaa hoitoa ja käyttöä.

Luontotyyppien ominaispiirteet ovat erilaisia, joten suojelun vaikutus alueen käyttöön arvioidaan tapauskohtaisesti.

Suojelupäätöksen tekee ELY-keskus

Luonnonsuojelulain luontotyyppien suojelu poikkeaa perinteisistä luonnonsuojelualueista perustamistavan ja suojelutavan suhteen. 

Alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Päätöstä valmisteltaessa kuullaan maanomistajia ja muita asianosaisia.

Päätöksessä selvitetään luontotyypin tilaa, ominais- ja erityispiirteitä sekä rajausta koskevat seikat. Päätös annetaan tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille, ja siitä kuulutetaan kunnan ilmoitustaululla. Päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Julkaistu 1.8.2013 klo 14.51, päivitetty 14.4.2016 klo 15.58
Aihealue: