Merenrantaniityt ovat avoimia. Niiden kasvillisuus on pääasiassa matalia heiniä ja ruohoja. Puita ja pensaita on vähän. Niityillä voi olla vesilampareita ja suolamaalaikkuja. Suojellun merenrantaniityn kasvillisuus on luontaista tai se on kehittynyt niiton ja laiduntamisen seurauksena.
Merenrantaniittyjä on Suomen koko rannikkoalueella. Laajoja niittyjä on erityisesti Pohjanlahden rannikolla.
Laiduntamisen lopettaminen ja rannikon rehevöityminen ovat ovat syynä niittykasvillisuuden katoamiseen. Myös rantojen rakentaminen ja ojitus hävittävät niittyjä.
Merenrantaniittyjä on Suomen koko rannikkoalueella. © Terhi Ryttäri
Eliöstö
Merenrantaniittyjen kasvillisuus on ruoho- ja heinävaltaista ja rannan suuntaisesti vyöhykkeistä. Monin paikoin syntyy maanpinnan vaihteluiden vuoksi erilaisia kasvillisuuslaikkuja. Vyöhykkeisyyden ja laikkuisuuden vuoksi merenrantaniittyjen kasvilajisto on monimuotoista.
Monet kahlaajalinnut ruokailevat muuttomatkoilla ja pesintäaikaan isoimmilla merenrantaniityillä. Niityillä pesii esimerkiksi niittykirvinen, keltavästäräkki, punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä. Äärimmäisen uhanalainen etelänsuosirri pesii onnistuneesti vain avoimilla, riittävän suurilla niityillä. Niityillä elää monia perhosia, kovakuoriaisia ja muita selkärangattomia eläimiä.
Mitä saa tehdä?
Merenrantaniittyjä tulee yleensä laiduntaa tai niittää, jotta varsinkin rannan ylimpien osien kasvillisuus pysyy matalana.
Retkeily ja ulkoilu on luvallista, mutta sitä olisi syytä välttää lintujen pesintäaikaan.
Mitä ei saa tehdä?
Laidunnettavilla niityillä karjaa ei pidä lisäruokkia eikä päästää välillä nurmilaitumille, jotta ranta ja vesistö ei rehevöidy.
Suojellulle merenrantaniitylle ei saa rakentaa, eikä aluetta saa ojittaa eikä ruopata. Lintujen pesintäaikana tulisi välttää kaikenlaista häirintää.