Hyppää sisältöön

Pohjaveden esiintyminen ja muodostuminen

Mäntymetsä
© Mirjam Orvomaa

Pohjavedellä tarkoitetaan kaikkea maanpinnan alaista vettä, joka täyttää avoimet tilat maa- ja kallioperässä. Suomessa pohjavettä esiintyy lähes kaikkialla, mutta runsaimmin sitä muodostuu alueilla, joissa maaperä koostuu hyvin vettä johtavista sora- ja hiekkamuodostumista, kuten harjut, moreeni- ja reunamuodostumat. Usein runsastuottoiset sora- ja harjualueet, on luokiteltu pohjavesialueiksi. Pohjaveden pinnan etäisyys maanpinnasta vaihtelee noin yhdestä jopa yli 50 metriin, mutta on yleensä 2–5 metrin syvyydessä maanpinnan alapuolella. Pohjaveden pinnalla tarkoitetaan rajaa, jonka alapuolella kaikki maa- ja kallioperän huokoinen tila on täysin vedellä kyllästynyt.

Pohjaveden muodostuminen

Pohjavettä syntyy, kun sade- tai pintavesi imeytyy maakerrosten läpi tai virtaa kallioperän rakoihin.

Pohjaveden muodostuminen vaihtelee suuresti maalajin mukaan. Hiekka- ja soramuodostumien alueella keskimäärin 30-60 % sadannasta suotautuu pohjavedeksi. Näistä saadaan yleensä tarpeeksi vettä yhdyskuntien ja teollisuuden tarpeisiin. Muodostumaa, jossa on runsaasti vapaata pohjavettä, sanotaan akviferiksi. Suomen merkittävimmät akviferit ovat harjuissa ja reunamuodostumissa. Moreenimailla suotautuminen on vähäisempää, alhaisimmillaan vain 10 % sadannasta. Savimailla ja kallioalueilla pohjaveden muodostuminen voi olla vielä vähäisempää. Hienorakeisilla vettä huonosti läpäisevien maalajien alueilla sade- ja sulamisvedet valuvat pintavaluntana ojien kautta suoraan vesistöihin.

Pohjavedenpinnan esiintyminen
Pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee luontaisesti vuodenaikojen mukaan © Oili Ahola

Pohjavedenpinta noudattaa pääpiirteissään maanpinnan korkokuvaa. Se yhtyy maanpintaan lähteissä, soilla ja vesistöissä. Pohja- ja pintavedet ovatkin lähes aina vuorovaikutuksessa keskenään. Pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee luontaisesti vuodenaikojen mukaan. Vaihtelu on erilaista eri osissa maata johtuen vuodenaikojen pituuksista. Lapissa kesä on huomattavasti lyhyempi kuin maan eteläosissa. Talvella pohjavesivarannot pienenevät hiljalleen, koska sade tulee pääosin lumena ja routa estää veden imeytymisen maaperään. Lumen kevätsulaminen täydentää yleensä varantoja. Lämmin kesä laskee pohjavedenpintoja, koska kasvillisuus käyttää pintakerroksen maankosteusvarastoa ja haihdunta on suurta, joten kesän sadanta ei pääse imeytymään syvemmälle. Syksyisin sadanta täydentää pohjavesivarantoja. Pohjavedenpinnan korkeuden muutoksiin vaikuttavat sadannan lisäksi etenkin muodostuman koko ja maaperän laatu sekä pohjavedenpinnan etäisyys maanpinnasta. Mitä syvemmällä pohjavedenpinta on, sitä vähäisempää ja hitaampaa on sen vaihtelu.

Pohjaveden määrää voivat vähentää esimerkiksi kuivuus, pohjaveden runsas käyttö ja maaperän voimallinen muokkaus. Muutokset kasvipeitteessä esimerkiksi metsänhakkuun yhteydessä vaikuttavat myös suotautuvan veden määrään.

Pohjaveden käyttö

Suomessa pohjavettä käytetään runsaasti talousvetenä ja vesilaitosten raakaveden lähteenä, koska se on usein laadultaan parempaa ja vaatii vähemmän käsittelyä kuin pintavesi. Pohjavettä voi yleensä käyttää lähes sellaisenaan ilman vedenkäsittelyä. Vesilaitosten jakamasta talousvedestä noin 65 % on pohjavettä. Osuuteen sisältyy myös tekopohjavesi, jota valmistetaan johtamalla pintavettä pohjavesialueiden maaperään.

Julkaistu 12.6.2019 klo 0.15, päivitetty 12.6.2019 klo 0.24