Tulvariskilainsäädäntö

Lainsäädäntö tulvariskien hallinnasta

Laki (620/2010)  ja sitä täydentävä valtioneuvosten asetus (659/2010) tulvariskien hallinnasta tuli voimaan 2010. Tulvariskien hallintaa koskevia säädöksiä oli ollut tätä ennen hajanaisesti useissa eri laeissa, muun muassa vesilaissa, mutta uuden lain ja asetuksen avulla EU:n tulvadirektiivin (2007/60/EC) mukaiset toimenpiteet on saatu kansallisesti lainvoimaisiksi.

Tulvariskien hallintaa ohjaavan lainsäädännön tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Ensimmäinen lain mukainen suunnittelukierros toteutettiin 2010-2015.

Lainsäädännön mukaiset tehtävät

Tulvariskilain mukaan tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä tulvariskien hallintasuunnitelmien tekeminen. Lain soveltamisalana ovat kaikki vesistöt, niiden osat, rannikkoalueet ja hulevesi- eli taajamatulvat. Tarkastelussa ovat kaikki tulvatyypit lukuun ottamatta viemäreistä nousevia tulvia. Vesistö- ja merenrannikon tulvariskien hallinnasta vastaavat ELY-keskusket. Hulevesitulvariskien hallinta kuuluu kuntien vastuulle. Tulvasuojelun tasot ja tulvariskien hallinnan keinot ovat kullakin merkittävävllä tulvariskialueella toimivien tulvaryhmien päätettävissä.

tulvariskien hallinnan suunnittelu
Tulvariskilainsäädännön sisältämä kolmivaiheinen työjärjestys sisältäen toimenpiteiden toteutuksen. Täytäntöönpano on sovitettu yhteen vesienhoidon mukaisten menettelyiden kanssa. Kunkin vaiheen uudelleentarkastelu tehdään 6 vuoden välein.

 

 

Lisätietoja

Kehitysinsinööri Antti Parjanne, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

Julkaistu 24.6.2013 klo 16.07, päivitetty 17.4.2019 klo 12.04