Ravinteita saostavat kemialliset käsittelyt

Järven sisäistä kuormitusta voidaan vähentää saostamalla veden ja pohjalietteen fosforia kemiallisilla yhdisteillä. Toimenpide vaatii vesilain mukaisen luvan.

Saostuskemikaaleina jäteveden puhdistamoissa käytettävät rauta- ja alumiiniyhdisteet toimivat myös pohjasedimentissä fosforin saostajana. Fosforin saostuksen lähtökohtana voi olla tieto siitä, että järven rehevyyden syynä on fosforin herkkä vapautuminen sedimentistä raudan tai alumiinin vähyyden takia. Lähtökohtana voivat olla myös havainnot happikadoista ja alusveden korkeista fosforipitoisuuksista. Mikäli valuma-alueelta tuleva kuormitus on suuri ja veden viipymäaika on järvessä lyhyt, saostukseen ei ole järkevää ryhtyä ilman erityisiä syitä.

Sopivien yhdisteiden valinta ja tarvittavan kemikaalimäärän laskenta edellyttää erityisasiantuntemusta.  Saostusta voidaan pitää hinnaltaan kilpailukykyisenä useimpiin kunnostusmenetelmiin verrattuna. Sen etu on nopea vaikutus kohdejärvessä.

Kemiallinen käsittely soveltuu parhaiten voimakkaasti rehevöityneiden pienehköjen järvien kunnostukseen. Saostuskemikaalina käytettiin aluksi rautasulfaattia, sen jälkeen alumiinisulfaattia ja nyt ollaan enenevässä määrin siirtymässä alumiinikloridin käyttöön. Pienissä, syvissä ja rehevissä järvissä on saatu hyviä tuloksia myös rautakipsillä. Alumiinikloridin käytön haittana on sen happamoittava vaikutus, joka aiheuttaa kala- ja rapukuolemia annostuksen ollessa liian suuri.  Hyvänä puolena on se, että se toimii myös hapettomissa olosuhteissa toisin kuin rautayhdisteet.

Julkaistu 24.6.2013 klo 15.57, päivitetty 1.7.2019 klo 15.59