Norojen, lampien ja lähteiden kunnostus

Luonnontilaiset lähteet, pienet lammet ja norot suojeltuja

Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen tai muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty. Näiden pienvesien valuma-alueilla harkittavien maanmuokkaustoimenpiteiden tekemistä ennen on arvioitava riski sille, että luonnontilainen noro tai lampi tai lähde vaarantuu. Jos em. riski on olemassa, tulee toimenpiteen vaikutukset ja niiden merkittävyys punnita vesilain mukaisessa luvassa.

Koska kunnostuksella muutetaan pienen vesiekosysteemin sen hetkistä tilaa usein merkittävästi, on kunnostussuunnittelun yhteydessä pohdittava kunnostusmenetelmien mahdollinen ilmoituksen tai luvanvaraisuus. On myös hyvä muistaa, että matalilla ja pienillä altailla umpeenkasvu on luontainen prosessi Suomessa. Tästä syystä kunnostustarvetta tulisi harkita tarkoin.

Norojen kunnostus

Luonnontilastaan muuttuneita noroja voidaan kunnostaa pääosin samoilla menetelmillä kuin puroja. Kunnostuksissa tulee kuitenkin muistaa vesistön mittakaava. Norojen kunnostustavoitteeksi ei  kannata asettaa kalaston monimuotoisuuden lisääntymistä, koska uoma saattaa olla osan vuodesta kuiva. Uoman rakenteellisen monimuotoisuuden lisääminen on kuitenkin tavoiteltavaa kunnostuksella saavutettavien maisemallisten ja virkistyskäytöllisten hyötyjen vuoksi. Norojen kunnostaminen on tärkeää myös siksi, että niillä on positiivisia vaikutuksia alapuolisten vesien tilaan.

Lampien kunnostus

Yli hehtaarin kokoisten lampien tilaa on mahdollista parantaa kunnostamalla. Tällöin kyseeseen tulevat samat kunnostusmenetelmät kuin järviinkin. Lampien, kuten järvienkin, kunnostussuunnittelun yhteydessä tulee huomioida valuma-alueelta vesialtaaseen tulevan ulkoisen kuormituksen vähentäminen.

Lähteiden kunnostus

Lähde on maan pinnalle purkautuvan pohjaveden luoma elinympäristö, jossa elää olosuhteisiin sopeutunutta lajistoa. Usean lähteen muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan lähteiköksi. Pohjaveden purkautuessa tihkumalla maanpinnan läpi syntyy tihkupintalähde, jossa maanpinta voi olla hyllyvä tai tihkuminen ilmenee ainoastaan lähteisiin sitoutuneen lajiston esiintymisenä. Allikko- eli avolähteessä pohjavesi purkautuu maan sisästä muodostaen altaan ja purolähteessä pohjavesi puolestaan purkautuu suoraan purona.

Jopa alle kymmenen prosenttia Suomen lähteistä on enää luonnontilaisia. Suurimpia yksittäisiä syitä lähteiden luonnontilan muuttumiselle ovat metsien ojitus, teiden rakentaminen ja vedenotto talouskäyttöön. Tästä syystä luonnontilaisten lähteiden suojelu on erityisen tärkeää.

Lähteiden kunnostuksessa ensisijainen tavoite on usein pohjaveden pinnan nostaminen tasolle, jolla se on ollut ennen kuivatusta. Toinen tavoite on poistaa lähteestä haittaavat rakenteet. Lähteiden kunnostusmenetelmiä ovat:

  • Lähteestä purkautuvan veden ohjaaminen alkuperäiseen lähdenoroon/-puroon
  • Ojitetun laskunoron/-puron pohjan nostaminen
  • Lähteen välittömässä läheisyydessä olevien metsäojien täyttäminen
  • Yläpuolisten ojavesien ohjaaminen lähteen ohitse
  • Tarpeettomaksi käyneiden rakenteiden poistaminen
  • Hakkuutähteiden poistaminen
  • Lähteen läheisyydessä olevien ajourien painaumien täyttäminen
  • Varjostuksen lisääminen

Lähteitä kunnostettaessa tulee olla varovainen. Mikäli muutoksesta on kulunut paljon aikaa, lähteen eliöyhteisö on saattanut jo sopeutua uusiin olosuhteisiin, ja lähde on voinut palautua takaisin lähemmäs alkuperäistä tilaansa esimerkiksi sammalpeitteen elpymisen myötä. Tällöin liian nopeat ja voimakkaat muutokset (kuten veden pinnan äkillinen nousu) voivat vaikuttaa haitallisesti lajeihin, jotka ovat sopeutuneet lähteiden tasaisiin olosuhteisiin. Lähteitä ennallistettaessa tavoitteet tulee suunnitella aina tarkasti. Lisäksi lähteen lajisto tulee tutkia perusteellisesti ennen toimenpiteitä.

Jos suunnittelet yksityismailla olevan lähteen kunnostamista, ota yhteys Suomen metsäkeskukseen tai Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY).

Julkaistu 20.6.2013 klo 15.59, päivitetty 1.7.2019 klo 9.37