Ekosysteemin toiminnan arvioiminen lehtikarikkeen hajotuskokeilla

Miksi?

Vesistöön kulkeutuneet puiden lehdet ja karike ovat tärkeitä ravinnonlähteitä vesieliöstölle. Erityisesti niiden merkitys ravintoverkon energianlähteenä korostuu puroissa ja pienissä joissa. Lehtikarikepussikokeilla, eli lehtikarikkeen hajotusta mittaamalla, voidaan tutkia pienveden ekosysteemin toimintaa. Lehtikarikkeen hajoamisnopeus on keskeinen metsäisten puroekosysteemien toiminnan mittari.

Koetta varten tarvitset:

  • lehtiä (harmaaleppä tai koivu, harmaaleppä yleisemmin käytetty)
  • harvasilmäisen verkkopussin, johon hajottajaselkärangattomat pääsevät sisään (solmuväli n. 8mm).
  • tiheäsilmäisen verkkopussin, johon hajottajaselkärangattomat eivät pääse sisään (solmuväli n. 0.2 mm) (tämä ei ole pakollinen jos on kiinnostunut vain lehtikarikkeen kokonaishajotuksesta)
  • nippusiteitä
  • painoja, esimerkiksi tiiliskiviä, joilla pussit pysyvät pohjassa
  • virrannopeusmittarin
  • tarkka digitaalivaaka
Lehtikarikkeen hajotuskoe
Tarvikkeita lehtikarikkeen hajotuskokeeseen. © Kuva: Jukka Aroviita

Miten?    

  • Kerää lepän lehtiä puiden oksilta loppukesällä tai alkusyksyllä ennen niiden putoamista maahan.
  • Anna lehtien kuivaa huoneenlämmössä (+22 C) noin 2 viikko tai kunnes lehdet tuntuvat täysin kuivuneilta.
  • Punnitse pusseihin laitettava lehtikarikkeen määrä (esim. 6 g kuivia lehtiä per pussi).
  • Lisää lehtikariketta harvasilmäiseen sekä tiheäsilmäiseen verkkopussiin.
  • Kiinnitä lehtipussit reikätiilen pitkille sivuille nippusiteillä.
  • Aseta tiilet lehtipusseineen pääty virtaussuuntaa vasten ja sellaisiin paikkoihin mihin lehtikariketta kertyy joessa tai purossa luonnostaan (puurytöjen sekaan, kivien takaisiin miedomman virran alueisiin, koskisammalten sekaan yms.)
  • Aseta pussien reunat kivillä niin, että lehtipussi ei huoju virrassa vaan on vakaasti pohjassa pohjanmyötäisesti kiinni.
  • Harvasilmäinen pussi kertoo pohjaeläinten, mikrobien sekä mekaanisen kulumisen aiheuttaman hajotuksen määrän eli kokonaishajotuksen
  • Tiheäsilmäinen pussi kertoo vain mikrobien aiheuttaman hajotuksen määrän
  • Mittaa pussien yläpuolelta virrannopeus, jotta voidaan tutkia vaikuttaako se lehtikarikkeen hajoamisnopeuteen pusseissa (ei välttämätön)
  • Nosta pussit vedestä 3-5 viikon jälkeen, välillä voi olla hyvä tehdä tarkistuskäynti ja seurata hajotuksen etenemistä, että lehtipussit eivät pääse kokonaan tyhjenemään.
  • Pakasta jäljelle jäänyt lehtimateriaali mahdollisimman pian pusseineen hajoamisen pysäyttämiseksi, mikäli lehtipusseja ei käsitellä välittömästi.
  • Sulata lehtimateriaali ja aseta se esim. tarjottimelle johon laitetaan vettä. Erottele pinsetein ja tarjottimen vedessä huuhtelemalla lehdille uiton aikana kertynyt muu materiaali kuten hiekka, havunneulaset yms.
  • Laita puhdistettu lehtimateriaali paperipusseihin ja kuivaa lehdet kuivausuunissa (60 C, 24 h) tai huoneenlämmössä muutama päivä.
  • Punnitse kuivattu lehtimateriaali ja laske erotus alkuperäisen kuivapainon ja lopullisen kuivapainon välille, jotta saat hajonneen lehtibiomassan määrän.
  • Tarkemman tuloksen saat, jos käytössäsi on polttouuni, jolloin voit tuhkata näytteet polttouunissa. Tällä tavoin voidaan erottaa näytteessä oleva orgaaninen ja epäorgaanin materiaali (näytteisiin yleensä jää puhdistuksesta huolimatta hieman esim. hiekkaa). Hajonnut massa saadaan laskettua tarkemmin, kun epäpuhtaudet (epäorgaaninen materiaali) on poistettu.
Lehtikarikkeen hajotuskoe matalassa vedessä.
Lehtikarikkeen hajotuskoe. © Kuva: Jukka Aroviita
Julkaistu 30.1.2017 klo 13.58, päivitetty 3.7.2019 klo 8.32