Hyppää sisältöön

Vedenlaadun seuranta

Miksi?

Vedenlaatu kertoo vesistön tilasta ja kunnostustarpeesta. Vedenlaadussa tapahtuvia muutoksia seuraamalla saadaan tärkeää tietoa veden tilan kehittymisestä. Monet lajit ovat sopeutuneet elämään tietyn tyyppisissä elinolosuhteissa, joten vedenlaadun muutoksilla on merkittävä vaikutus vesistön lajistoon.

Muutokset vedenlaadussa voivat olla suuria virtavesien kunnostuksen aikana, mutta tasaantuvat ajan kuluessa. Vedenlaatua seuraamalla saadaankin tärkeää tietoa kunnostuksen aikaansaamista muutoksista. Seurantaa tehdessä on huomioitava, että vedenlaadussa tapahtuu luonnostaan muutoksia mm. vuodenajan ja sääolosuhteiden mukaan. Tästä syystä tarvitaan eri vuodenaikoina otettujen näytteiden tuloksia useiden vuosien ajalta jos halutaan selvittää vedenlaadussa pitemmällä aikavälillä tapahtuneet muutokset.

 

Happipullot
Happinäytepullot. © Kuva: SYKEkuva

Miten?

Vedenlaadun seurantaa suunniteltaessa on mietittävä alueen kannalta keskeiset seurattavat muuttujat sekä päätettävä kuinka tiheästi seurantaa tehdään. Yksittäiset mittaukset kertovat vain sen hetkisen tilanteen, joten vaikuttavuutta arvioitaessa mittauksia tulee olla useita. Automaattisten mittareiden avulla saadaan manuaalisia mittauksia tarkemmin selville vedenlaadussa tapahtuvat muutokset. Visuaalisia tekijöitä voi helposti seurata kuka tahansa, mutta fysikaalis-kemiallisia vedenlaatunäytteitä varten kannattaa tilata sertifioitu näytteenottaja. Lisää tietoa ja listan hyväksytyistä näytteenottajista löydät ympäristönäytteenottajien sertifiointijärjestelmästä. Vedenlaatua seurattaessa on hyvä kirjata ylös ainakin havainnointipäivän päivämäärä, sääolosuhteet sekä seurantapaikan koordinaatit.

Visuaaliset tekijät

  • Näkösyvyys
    • Näkösyvyys kertoo miten hyvin vesi päästää valoa lävitseen. Se kertoo myös epäsuorasti vesistön rehevyydestä. Veden väri, kasviplanktonin määrä ja sameus vaikuttavat näkösyvyyteen.
  • Veden väri ja haju
    • Veden väri määräytyy yleensä valuma-alueen maaperän perusteella ja se kertoo osittain hajonneen kasvi- ja eläinperäisen aineksen, eli humuksen, määrästä vedessä. Kaikilla vesillä on sille ominainen hajunsa, joka kertoo mm. veden rehevyydestä. Lammissa veden väri voi vaihdella myös happikatoon liittyvän mangaanin ja raudan liukeneminen sedimentistä veteen.

Fysikaaliset ja kemialliset tekijät

  • Ravinteet: kokonaistyppi ja kokonaisfosfori

    • Typpi ja fosfori ovat tärkeitä vesien tuotannon ja rehevyyden arvioinnissa.
  • pH
    • Veden pH eli happamuus kertoo siitä, miten paljon vedessä on vety-ioneja. Neutraalin veden pH on 7. Mitä pienempi pH-arvo on, sitä happamampaa liuos on. Korkeat pH arvot (yli 9) liittyvät rehevien lampien ja kosteikoiden kasviplanktonin tai uposkasvien yhteyttämiseen.
  • Johtokyky
    • Johtokyky kertoo veden sähkönjohtavuuden ja kuvaa veteen liuenneiden suolojen määrää.
  • Happipitoisuus
    • Happipitoisuus kertoo vesistön yleiskunnon ja sillä on keskeinen merkitys veden kemiallisen laadun kannalta tai erityisesti talvella myös kalaston elinolosuhteiden arvioinnissa.
  • Lämpötila
    • Veden lämpötila on hyvä mitata aina vesinäytteenoton yhteydessä. Se on oleellinen tieto muiden mittausarvojen tulkinnassa, esimerkiksi happikyllästysasteen laskemisessa.
  • Sameus
    • Veden sameus muodostuu vedessä olevista humus-, maa-aines-, planktonlevä ja siitepölyaineksista. Sameuden voimakkuuteen vaikuttaa liettyneen aineen pitoisuus ja hiukkaskoko.
  • Humuspitoisuus
    • Maalta huuhtoutuu aina jonkin verran orgaanista ainesta vesiin, mikä voi näkyä veden rusehtavana värinä. Humuksen fluoresenssi kertoo liuenneen orgaanisen aineen pitoisuudesta.
Julkaistu 30.1.2017 klo 13.57, päivitetty 10.7.2020 klo 13.52